KOMISSIO LEIKKASI SUOMALAISEN SÄHKÖNTUOTANNON PÄÄSTÖOIKEUKSIA

Lehdistötiedote 4.6.2007

Komission päätös Suomen kansallisesta hiilidioksidin päästöoikeuksien jakosuunnitelmasta päästökauppakaudelle 2008 - 2012 oli pitkälti odotetun kaltainen. Komissio on johdonmukaisesti leikannut jäsenmaiden ehdotuksia päästökaupan piirissä oleville toimijoille jaettavien päästöoikeuksin määriksi.

Keskeisenä perusteena komissio on käyttänyt vuonna 2005 toteutuneita päästöjä. Yhden, ja Suomen tapauksessa erittäin poikkeuksellisen, vuoden käyttämistä referenssinä ei voida pitää oikeana. Vuonna 2005 Suomen päästöt olivat poikkeuksellisen alhaiset mm. hyvän vesivuoden, paperiteollisuuden kuuden viikon työselkkauksen ja suuren sähkön tuonnin takia.

Leikkaukset kohdistuvat lauhdetuotantoon

Komissio leikkasi Suomen päästökiintiöitä vähemmän kuin osattiin odottaa. Komission päätös merkitsee sitä, että lisäleikkaukset kohdistuvat pääosin sähköntuotantoon. Lauhdetuotanto saa vain noin 15 % päästöoikeuksista, joita sen arvioidaan tarvitsevan. Komissio myös pienentää Kioto-mekanismien käyttömahdollisuutta, mikä rajoittaa päästötavoitteiden kustannustehokasta saavuttamista.

"Päätös osoittaa, että nykyinen päästöoikeuksien jakomalli on tullut tiensä päähän. Se johtaa erittäin kaksijakoiseen lopputulokseen, jossa energiantuotanto joutuu ostamaan huomattavan osan tarvitsemistaan päästöoikeuksista ja muu teollisuus saa ilmaisia päästöoikeuksia lähes tarpeensa mukaisesti", sanoo Fortumin kehitysjohtaja Timo Karttinen.

Tilanne tulisi korjata ennen seuraavaa, vuonna 2013 alkavaa päästökauppajaksoa. Tähän antaa mahdollisuuden tämän vuoden lopulla käynnistyvä päästökauppadirektiivin uusiminen.

Päästöoikeuksien huutokauppa oikeudenmukaisin jakomalli

Keskeistä ilmastopolitiikassa on se, että päästöille muodostuu hinta, joka ohjaa olemassa olevan tuotantokapasiteetin käyttöä ja uusia investointeja. Kaikkien toimijoiden on osallistuttava ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, myös päästökaupan ulkopuolella olevien, joista suurin päästäjä on liikenne. Siksi näitä toimialoja varten tarvitaan jatkossakin kansallisia päästökattoja, joihin pyritään pääosin kansallisin hintamekanismein mm. veroin, kiintiöin.

Päästökauppa, johon EU:n ilmastopolitiikkaa keskeisesti perustuu, on tehokas tapa asettaa siihen kuuluvien toimialojen päästöille hinta. Lähtökohtana tulisi olla, että niukkuutta jaetaan tasapuolisesti kaikille. Lisäksi tietyn toimialan yrityksiä tulisi kohdella samalla tavalla kaikissa jäsenmaissa. "Ideaalitilanteessa kiintiöitä ei saisi ilmaiseksi lainkaan. Silloin ne, jotka päästävät, myös todella maksavat päästöistään. Sen sijaan päästöoikeuksia voisi ostaa EU-tasolla toteutetussa huutokaupassa, minkä tuloksena eri maiden yrityksiä, niin nykyisiä kuin uusiakin markkinoille tulijoita, kohdeltaisiin samalla tavalla", sanoo Karttinen.

Huutokauppaan olisi siirryttävä asteittain, sillä osa päästökaupan piiriin kuuluvista toimialoista ja yrityksistä kilpailee kansainvälisillä markkinoilla, joilla vastaavia rasitteita ei ole. Sitä mukaa kun EU:n ulkopuoliset maat ottavat kantaakseen vastaavia tavoitteita, maksua vastaan jaettavien päästökiintiöiden osuus kasvaisi. Lopulta mikään sektori ei saisi ilmaisia kiintiöitä ja päästöjen kustannus siirtyisi tuotteiden hintoihin, kuten päästökaupan tarkoitus on.


Fortum Oyj
konserniviestintä

Lisätietoja:
Esa Hyvärinen, edunvalvonta johtaja, 050 453 2244