EU:n biopolttoaineiden kestävyyskriteerit liian heikkoja

Uudet biopolttoaineiden kestävyyskriteerit Euroopassa eivät riitä estämään sademetsien häviämistä ja kasvihuonekaasupäästöjen kasvua. Kriteerit eivät kata biopolttoaineiden vaikutuksia kattavasti, koska muutoksia maankäytössä ei ole huomioitu riittävästi.

Tarkennetut kriteerit, jotka Euroopan komissio julkisti tänään, eivät ole riittäviä:

- Aiemmin esillä ollut porsaanreikä, joka olisi sallinut koskemattomien sademetsien muuttamisen öljypalmuplantaaseiksi, on nyt tukittu. Kriteerit sallivat kuitenkin edelleen joidenkin metsien muuttamisen plantaaseiksi.

- Vuodesta 2008 toimineiden tuotantolaitosten päästöjä ei vuoteen 2013 asti tarvitse sisällyttää biopolttoaineiden hiilijalanjälkilaskelmiin.

- Vaikka turvemaat ovat kriittisen tärkeitä päästöjen kannalta, on epävarmaa, kuinka ehdotetut turvemaita turvaavat toimet toimivat ja kuinka niitä valvotaan [1].

 “Pahimmillaan biopolttoaineet kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja johtavat sademetsien tuhoutumiseen. Nykyisillä suunnitelmilla eurooppalaiset, jotka haluaisivat pienentää hiilijalanjälkeään, voivat tosiasiassa pahentaa ongelmaa käyttämällä biopolttoaineita. Yksi pahimmista esimerkeistä on palmuöljypohjainen diesel”, sanoo Greenpeacen EU-toimiston metsäjohtaja Sebastien Risso.

Pahin puute on, että komissio ei päätöksessään edelleenkään puutu biopolttoaineiden aiheuttamiin epäsuoriin vaikutuksiin maankäytössä [2]. OECD, YK:n ympäristöohjelma UNEP ja Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus sekä lukuisat muut tutkimukset ovat nostaneet ongelman esille biopolttoaineiden merkittävimpänä vaikutuksena [3]. Kun biopolttoaineiden tuotanto ajaa maataloutta uusille alueille, maankäytön muutokset hävittävät luonnon monimuotoisuutta ja lisäävät kasvihuonekaasupäästöjä. Epäsuorien vaikutusten takia monet biopolttoaineet aiheuttavat jopa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin fossiiliset polttoaineet. Tavoite uusiutuvan energian lisäämiseksi voi siis toimia päästöjä kasvattavasti, ellei biopolttoaineiden kaikkia vaikutuksia oteta huomioon.

”Suomella on erityisen suuri vastuu biopolttoaineiden käytössä. Palmuöljydieseliä valmistavasta valtionyhtiö Neste Oilista on tulossa 2,5 miljoonan tonnin vuosikulutuksellaan maailman suurin palmuöljyn käyttäjä. Yksistään Neste Oilin palmuöljyn tarpeen tyydyttäminen vaatii noin 700 000 hehtaaria plantaaseja – yli Uudenmaan kokoisen alueen. Tätä määrää palmuöljyä ei pysytä tuottamaan ilman, että Kaakkois-Aasiassa kaadetaan lisää sademetsää”, sanoo Greenpeacen metsävastaava Sini Harkki.

Jos koko EU:n uusiutuvan energian tavoite liikenteelle (kymmenen prosenttia) täytettäisiin yleisimmistä kasviöljyistä tehdyillä biopolttoaineilla, tähän arvittaisiin viidennes maailman soija-, rapsi- ja palmuöljyn tuotannosta. Yhtälö on kestämätön, kun kasviöljyjen tarve kasvaa myös ruoantuotannossa. Esimerkiksi Indonesiassa palmuöljyn tuotanto on jo nyt merkittävin syy maan ennätysnopealle sademetsien hävittämiselle.

Jäsenvaltiot kertovat komissiolle kesäkuun loppuun mennessä, kuinka ne aikovat saavuttaa liikenteen uusiutuvan energian tavoitteen. Jotta vältetään aiheuttamasta enemmän haittaa kuin hyötyä, jäsenvaltioiden tulee varmistaa, etteivät ne tue haitallisia biopolttoaineita.

Greenpeace vetoaa ministereihin sen varmistamiseksi, että Suomi tukee taloudellisilla ohjauskeinoilla vain sellaisia biopolttoaineita, jotka saavat aikaan korkeimmat mahdolliset päästövähennykset eivätkä uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi jäteperäiset biopolttoaineet ja biokaasu. Kansallisia suunnitelmia tehtäessä painopiste on asetettava joukkoliikenteen ja sähköautojen käytön edistämiseen.

Tutkimuksia palmuöljyn haitoista biopolttoaineissa osoitteessa http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/palmuoeljy/tutkimuksia-palmuoljysta

Viitteet:

[1] Indonesiassa, jossa palmuöljyteollisuus kasvaa nopeasti, yksin turvemaiden raivaaminen ja polttaminen aiheuttaa 1,8 miljardin tonnin vuosittaiset kasvihuonekaasupäästöt. Tämä on neljä prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Hooijer, A, M Silvius, H Wösten, H and S Page (2006) PEAT-CO2, Assessment of CO2 emissions from drained peatlands in SE Asia, Delft Hydraulics report Q3943 7, December 2006 www.wetlands.org/LinkClick.aspx?fileticket=NYQUDJl5zt8%3D&tabid=56

[2] Kun maatalousmaa otetaan biopolttoaineiden tuottamiseen, paine kasvaa toisaalla kaataa metsää ruoan tuottamiseksi. Euroopan biopolttoaineiden kysyntä voi johtaa valtavien metsäalueiden menetykseen. Komission odotetaan loppuvuodesta päättävän, kuinka epäsuorat maankäytön muutoksen vaikutukset otetaan huomioon.

[3] Katso esimerkiksi:

- Organisation for Economic Cooperation and Development / Richard Doornbosch and Ronald Steenblik. “Biofuels: Is the Cure Worse Than the Disease?” September 12, 2007 http://www.cfr.org/publication/14293/oecd.html

- United Nations Environment Programme (2009) Towards sustainable production and use of resources: Assessing Biofuels. http://www.unep.fr/scp/rpanel/Biofuels.htm

-  European Commission Joint Research Centre (2008) Biofuels in the European Context: Facts and Uncertainties. http://ec.europa.eu/dgs/jrc/downloads/jrc_biofuels_report.pdf 

Lisätietoja:
Sebastien Risso, Greenpeacen EU-toimiston metsävastaava, puhelin +32 2 274 1 901, +32 496 12 70 09
Sini Harkki, Greenpeacen metsävastaava, puhelin 050 582 1107
Juha Aromaa, Greenpeacen viestintäpäällikkö, puhelin 050 369 6202

Greenpeace on riippumaton maailmanlaajuinen järjestö, joka kampanjoi ihmisten asenteiden ja toimintatapojen muuttamiseksi, ympäristön suojelemiseksi ja rauhan edistämiseksi.

Avainsanat: