CP-vammaisen Alexandre Jollienin teos on ylistys toisen ihmisen läsnäololle
"Olen syntynyt 26. marraskuuta 1975 pienessä sveitsiläisessä kylässä, josta lähdin melkein saman tien. Synnytyksessä sattunut onnettomuus erotti minut perheestäni, pakotti vanhempani sijoittamaan minut erityislaitokseen, tai siis sinne jonka piti olla erityislaitos. [...] Kuten näet, minun on vaikea koordinoida liikkeitäni, kävelyni on hoippuvaa, ja puhun hitaasti. Tämä on hapenpuutteen seurausta, sitä sanotaan atetoosiksi."
Vaikeasti CP-vammaisena syntynyt sveitsiläinen Alexandre Jollien on kulkenut merkillisen tien: Hänen aivojensa toiminta on vajavaista, hän oppi kävelemään vasta yhdeksänvuotiaana ja eli laitoksessa 17 vuotta. Vastoin ennakko-odotuksia hän valmistuikin ylioppilaaksi ja suoritti yliopistossa filosofian tutkinnon. Omaelämäkerrallisessa teoksessaan Heikkouden ylistys (Ajatus Kirjat) Jollien pohtii toisen ihmisen läsnäolon antamaa tukea ja kritisoi ennakkoluulojamme. Jollienin tarina on sekä hämmästyttävä todiste ihmisen kyvystä sopeutua että todiste hänen jääräpäisestä halustaan löytää tarkoitus elämänkokemuksilleen, kärsimyksilleen ja ponnistuksilleen. Heikkouden ylistys on keskustelu Sokrateen kanssa, dialogi, jossa Jollien käy läpi elämäänsä. Tuloksena on täydellinen arvojen kumoaminen – Sokrates, kysyjä, joutuu pohtimaan kiusallista ongelmaa omasta normaaliudestaan. Teos on myös ylistys ystävyydelle – ystävät tekivät elämästä laitoksessa siedettävää. "Usein illalla ajatuksiini vaipuneena kadehdin toisia lapsia: he nukkuivat kotona, viettivät ihania hetkiä perheensä kanssa. Ja minä olin ypöyksin, turvattomana. Lamppu valaisi himmeästi outojen olentojen hiljaista makuusalia: kaksitoistavuotias kääpiö, joka nukkui nyrkit puristettuna ja näytti kuusivuotiaalta; mykkä joka ei puhunut, mutta kuorsasi sitäkin järisyttävämmin; vastapäätä Jérôme, jolla oli luja katse ja joka tarkkaili minua terävästi. Kerran hän sai sanottua sammuneella äänellään, ylivoimaisin ponnistuksin: 'Mööten mönee?' Ajatuskin siitä, että Jérôme, halvaantunut, jaksoi vuoteensa pohjalta kiinnostua mitättömistä huolistani, myllertää minua syvästi yhä vielä. Hän ei saarnannut minulle positiivisen ajattelun tärkeyttä, kuten hurskastelevat kirjat neuvovat, vaan sanoi yksinkertaisin sanoin: 'Mööten mönee?' Hänen tukensa oli täydellinen." ALEXANDRE JOLLIEN, HEIKKOUDEN YLISTYS alkuteos Éloge de la faiblesse suomentanut Leena Rantanen 120 sivua ovh. 19,90 euroa
