Esikoiskirjailija Turkka Hautalan episodiromaani on kuva 2000-luvun Suomesta

Salo (Gummerus) on epätavallisen moniääninen esikoisromaani, jonka ihmiskohtalot limittyvät toisiinsa. Kyseessä voisi olla mikä hyvänsä pikkukaupunki, mutta samalla Salo on myös koko Suomen kuva. Se kertoo jälkiteollisesta yhteiskunnastamme, jossa äkilliset muutokset ovat sysänneet ihmisiä vaikeisiin asentoihin. Romaanin aihe on alakuloinen, mutta kerrontaa läpäisee lämpö. Turkka Hautalan kaupungissa on toivoa.

Pikkukaupunki keskellä sydänmaata. Ympärillä peltoa, metsää ja hiljaista valtatietä. Kaupungin asukkaat ovat rooleihinsa heitettyjä, eksyneitä, tarpeettomia. Tarinassa pääsee ääneen 11 hyvin erilaista ihmistä, joita yhdistää urbaani yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne. He kulkevat joka päivä toistensa ohi, mutta he eivät kohtaa. Jokainen heistä kaipaa jotakin; toista ihmistä, toista kaupunkia, toista mahdollisuutta. ”Isäkin olisi ehkä ollut insinööri, jos sellaisille olisi hänen aikanaan ollut tilausta. Hän touhusi kojeidensa ja häkkyröidensä ja vipstaakiensa kanssa vajassa aina kun siihen aikaa liikeni. Mää mene ton tuhtaama, niin isä aina sanoi. Mutta ei hänelle olisi tullut semmoisesta näpertelystä mieleenkään ammattia rakentaa. Minulle tuli. Isä oli ollut minua fiksumpi ja taitavampi melkeinpä asiassa kuin asiassa. Minusta tuli miljonääri matkapuhelinbisneksessä, isä oli ollut pienituloinen maanviljelijä. Minä olin sattunut syntymään näpertelijöille suotuisampaan aikakauteen. Silti ei tainnut olla epäilystäkään kumpi meistä oli ollut onnellisempi.” Tehtaanpomo tietää, että tehdas suljetaan ja kaupunki kuolee. Maahanmuuttajaisä vaatii suomalaistunutta poikaansa puhumaan murtaen, sillä suomalaiset haluavat kebabinsa mausteeksi eksotiikkaa. Tietokonenörtti on rakastunut lehdenjakajaan. ”Tänä yönä puhun hänelle. Tänä yönä hän nousee portaita ja meikä avaa oven juuri kun hän on pudottamassa lehteä ja sanon ensin että ’moi, mä voin ottaa ton Hesarin näin käteen kun se on sunnuntaisin niin paksu ja toi postiluukku niin pieni.’ Otan parhaimman ilmeeni, sen jota olen harjoitellut, suu on vakava mutta silmät nauraa ja otsa on rypyssä kuin Luke Perryllä, ja sanon että sä vaikutat oikein mukavalta ja oot aivan järjettömän kaunis ja mä olen katsellut sua joka ikinen yö tosta ovisilmästä ja antaisin mitä tahansa jos elämässäni olisi helvetti edes yks sunlainen ihminen joka voisi tehdä tän kaiken jonkun arvoiseksi ja jonka takia viitsis lähteä ulos, mennä kahvilaan istumaan niin kuin ihmiset tekee ja tuntea olonsa hyväksi ja normaaliksi.” Turkka Hautalan mukaan romaanin runko syntyi yhtenä unettomana yönä. Salo ei ole tarina samannimisestä kaupungista vaan läpileikkaus 2000-luvun Suomesta. Hautala eläytyy taitavasti eri taustoista ponnistavien ihmisten arkeen, alakuloon ja toivoon. Hän kirjoittaa maailmasta, joka on meille kaikille tuttu. TURKKA HAUTALA Turkka Hautala on syntynyt 1981 Salossa ja opiskellut kirjallista alaa sekä elokuvatiedettä Englannissa, Kreikassa ja Suomessa. Matruusi ja maisteri on työskennellyt muun muassa grillimyyjänä, päiväkodin setänä ja lehtimiehenä. Hän debytoi Martti Joenpolven novellikilpailun antologiassa 2008 ja tuli samana vuonna toiseksi J.H. Erkon kirjoituskilpailussa. Hautala on nyttemmin pysähtynyt rakkaudellisista syistä Ranskaan. TURKKA HAUTALA, SALO 320 sivua Ovh. 32 €