Gummeruksen kirjailijakoulun debytantti Heidi Jaatinen kirjoitti elämäntäyteisen lapsuusromaanin

Esikoiskirjailija Heidi Jaatisen tänään julkaistava romaani Ei saa katsoa aurinkoon (Gummerus) on sydämeen käypä kertomus Savon sydänmaille keskelle raikasta luontoa sijoittuvasta lapsuuden maisemasta. Pikku Lennun ylle heittyy synkkä varjo, mutta Jaatisen kerrontaa läpäisee lämpö ja elämänilo.

Lennun kesäinen maailma on avara. Se ulottuu kotipihasta järvelle, suolle, kauppa-autolle ja sepän pajalle. Kun koulu alkaa, elonpiiri avartuu vieläkin. Kirkonkylällä on vanhempien hautaustoimisto, ja isä ottaa Lennun joskus Uljaan Mustan kyydillä mukaansa. ”On puunsilmuinen kevät. Voi elämän kevättä, niin kuin mummo sanoo. Tätäköhän se tarkoittaa? Lennu vetää uraa kepillä maahan puron tulla, juosta lätäköstä. Lennu haukkaa ilmaa keuhkoihinsa, viskaa kepin ja hyppää satulaan. […] Hän on osannut ajaa niin kauan kuin muistaa. Hän on oppinut tuosta vaan. Mummo on kertonut, kuinka hän on lähtenyt ajamaan portaan pielestä ja ajanut vaan, kunnes on törmännyt, milloin traktoriin, milloin puuhun, milloin pensaaseen. Noussut ja nauranut, ja ajanut taas. Ei ole osannut jarruttaa. Jarruttaminen ei Lennulle sovikaan. Kova vauhti sen olla pitää.” Kotona Lennun kumppaneita ovat siskot, lehmät ja Lerppa-koira. Ronski Oscar-serkku tulee ja vie seikkailuihin. Vaan ylitse kaikkien Lennulle on mummu. Lennu tietää, että palokärki on kiertänyt kylää järven ympäri ja vainajia on tullut järestään. Mutta mummu lupaa, ettei vielä kuole, koska hänellä on maailmassa yhä tehtävää. Kaiken tämän keskellä Lennu on tottunut olemaan luottavainen, kunnes sepän pajalla hänen ylleen heittyy synkkä varjo. Hänen lapsenmielensä ei voi käsittää asioita, joiden kanssa hän joutuu kosketuksiin. Ei saa katsoa aurinkoon on toisaalta traaginen kertomus hyväksikäytön uhriksi joutuvasta Lennusta, toisaalta realistinen ja elämäniloinen kertomus ajattomasta lapsuudesta maaseudun huomassa. Lennun silmin seurataan elämän suurta kulkuetta, johon osallistuu hänen perheensä ja koko kylän väki. Jaatisen kerrontaa vahvistaa dialogissa kauniisti sointuva savon murre. HEIDI JAATINEN Heidi Jaatinen (s. 1968) on kiuruvetinen neljän lapsen äiti, kasvatustieteen maisteri ja opettaja. Talvisin hän opettaa ja kesäisin työskentelee maanviljelijänä. Nuorempana hän pelasi lentopalloa, liftasi ja perusti teatteriryhmän. Nyttemmin hän pitää kauniista ilmoista ja saunomisesta. Hän rakastaa myös latoa kiviaitaa ja meloa virtaavassa vedessä. HEIDI JAATINEN, EI SAA KATSOA AURINKOON 352 sivua Ovh. 32 €