Ja edessäni aukeaa maa
Runoilija Irina Javnen esikoisteos Olen syntynyt, sanotaan (Gummerus) on temaattisesti omintakeinen ja eheä runokokoelma. Se käsittelee menneisyyden painolastia, sitä kuinka sota jättää jälkensä uusiin sukupolviin. Sota ei pääty rauhaan.
”Kesää kesti kahdeksan vuotta eikä koskaan tullut yötä vain unia, joilla lapset parsivat jalkansa” Irina Javnen kokoelman runojen muotoutumiseen ovat vaikuttaneet vahvasti myös omakohtaiset kokemukset. Hän on syntyisin isosta karjalaisesta evakkosuvusta, joka siirtyi sodan jaloista länteen. Isoisä jäi Lappeenrannan sankarihautausmaalle ja suku ripoteltiin Hämeeseen ja Varsinais-Suomeen. ”Aihe nousi useissa teksteissäni esille ja vei mukanaan. Siirtokarjalaisille sodan varjot ovat pidemmät kuin muille suomalaisille”, Javne kertoo. Javnen ilmaisu on raikasta ja näkemyksellistä. Hän kirjoittaa tiheitä kuvia elämästä, kuolemasta, yksinäisyydestä ja kollektiivisesta surusta. Surun keskeltä pilkottaa kuitenkin leikkimielisyys. Runoilija ei kaihda myöskään mahtipontista ilmaisua, vaan käsittelee pelotta suuria aiheita painavin sanoin. Runot läpäisevät syvin henkäyksin ihmiskunnan lähihistoriaa ja kurkottavat kohti ajattomuutta. Niiden taustalla kaikuu eurooppalainen ja universaali ääni. ”He ovat perhosia, he tulevat pohjoisesta, lumi on maalannut heidän siipiinsä lasimaalauksia ja pojat, miten he näkevät kuvassaan sateenkaaren ja kahlaavat syvässä lumessa metsässä, jossa sepät takovat syksyisin puiden lehtiä ja rautaisin rantein he repivät siivet omasta selästään ja silloin kuuluu metsästä poikien lasinen laulu, ja aamulla aurinko paljastaa sirpaleisen hangen ja tytöt nukkuvat silmujen sisällä ruosteista unta.” Työkseen viestintää opettava Irina Javne kirjoitti paljon jo lapsena – päiväkirjaa, näytelmiä ja runoja. ”Näytelmät olivat tärkeimpiä, koska esitimme ne. Päätin noin 10-vuotiaana ryhtyä runoilijaksi ja aloitin vähän sen jälkeen runojen kirjoittamisen. Ennen kaikkea aloin kirjoittaa päiväkirjoja, koska ajattelin, että runoilijalla pitää olla sellaisia.” Javne kertoo kirjoittavansa missä ja milloin vain – runoja on syntynyt yhtälailla bussissa kuin täydessä koululuokassa. ”Jos lamppu ei syty, niin kirjoittamisen tilaan voi laskeutua, siihen auttaa mielen rentouttaminen esimerkiksi liikunnalla tai saunomisella. Joskus toinen taiteen laji avaa alitajuntaa. Tärkeää on myös pitää kynä ja paperi yöpöydällä. Iltaihminen saa ideoita myös illan ja yön rajamaastossa. Joskus unet tuovat uusia ideoita.” IRINA JAVNE Irina Javne vietti ensimmäiset vuotensa maaseudulla Marttilassa ja kouluikäisenä runollisen lapsuuden Espoossa, missä myös nykyään asuu. Vapaa-aikanaan hän oleilisi mieluiten elokuvissa tai metsässä. Javne opettaa viestintää. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri, pääaineinaan suomen kieli ja viestintä. IRINA JAVNE; OLEN SYNTYNYT, SANOTAAN 66 sivua ovh. 20 €
