Jukka Viikilä kirjaa havaintojaan rakkausasiassa ja kertoo miksi onkimies istuu yksin
Kaksi vuotta sitten Jukka Viikilä hurmasi esikoiskokoelmallaan Runoja. Suoraan ja pilke silmäkulmassa maailmanmenoa kuvaava Viikilä jatkaa hykerryttävillä täyden vatsan ajatuksillaan siitä, mihin esikoisteos jäi. Viikilän toisessa runokokoelmassa nähdään Anna Abreu ostoksilla, pelataan tennistä ja määritellään vaatimuksia luksus tytölle. Runoja II (Gummerus) tarjoaa hämmentäviä näkökulmia arkisiin asioihin, Viikilälle tyypilliseen hilpeän absurdiin tapaan.
”Peter Franzén oli kotimaassaan suurten roolien mies, mutta ruumiin näytteleminen Amerikassa oli hänen uransa kohokohta. Hollywood on sotaa. Peteri Franzén tekeytyi ruumiiksi sotatantereella ja odotti vihollisten lähtöä. Valpas, koulutettu ruumis käyttää koko lihaksistoaan täydelliseen liikkumattomuuteen. Hälinän laannuttua hänet nostetaan kärryihin ja työnnetään pois. Hän antaa naisten pestä itsensä.” Jukka Viikilän runoja voisi kuvailla aivan joksikin muuksi kuin runoiksi. Teksti lähentelee proosaa, jopa tietokirjamaisuutta. Viikilän poetiikkaan tuntuukin kuuluvan, että lähtökohtaisesti mikään teksti ei ole runoksi sopimaton. ”Kirjoitustyylini alkoi hahmottua kun lopetin runojen kirjoittamisen. Pidän niitä nykyäänkin enemmän kaunokirjallisina asiateksteinä kuin runoina. Toisaalta on virkistävää ja jännitteistäkin nimetä ne runoiksi”, Viikilä kertoo. ”Kerrotaan, että lääketieteen opiskelijoista ne, jotka ovat vielä koskemattomia, saavat tehtäväksi riisua ruumiin. Kauniiseen ruumiiseen uskoisi rakastuvansa. Mutta niitä ei tule ovista. Ruumiissa kaunottaren saavuttamattomuus on täydellistynyt. Ja miten se säilyykään kandien ajatuksissa, mätänemättä.” Vaikka Viikilä kirjoittaa paljon tuoreista arkielämän havainnoistaan, hän ei kuljeta mukanaan kynää ja ruutupaperia havaintojaan varten. ”Suurimmasta osasta hauskoja juttuja ja sattumuksia ei ole runojen ainekseksi. Kirjoitan kielen ehdoilla, niistä asioista joista kieleni suostuu kertomaan. Valtaosa kaikesta jää sen ulkopuolelle.” ”Laiskuus on kuoleman käsittämistä ja tajua työn mielettömyydestä. Suurenmoinen on ahkeran onni.” Jukka Viikilä on opiskellut dramaturgiasta kandin paperit Teatterikorkeakoulussa. Runoteostensa lisäksi hän on kirjoittanut näytelmätekstejä. Runous on ollut läsnä jo hänen lapsuudessaan – äiti oli runoilija ja molemmat vanhemmat harrastivat lausuntaa. ”Lapsena viihdytin naapuruston poikia improvisoiduilla eroottisilla tarinoilla, jollaisesta on näyte kokoelmassakin. Paperille aloitin Chuck Norrisin seikkailuilla. Pienenä haaveilin Jazz-trumpetistin urasta ja levytyksistä ECM-levymerkille.” ”Miksi onkimies istuu yksin? Koska se, joka valehtelee kaloille, valehtelee muillekin.” Jukka Viikilän esikoisteoksesta Runoja sanottua: ”Virkistävän sujuva ja energinen kokoelma” – Suomen kuvalehti ”Viikilän seuraavaa kokoelmaa odottaa henkeä pidätellen.” – Kymen sanomat ”Kokoelman parhaiden kohtien tuoreus ja ilmeikkyys saa minut syvästi, syvästi kateelliseksi.” – Tuli & Savu ”Jää jokaisen omalle vastuulle, uskooko että Viikilä on nero vai pitääkö häntä ovelana huijarina. Yhden kevään parhaista esikoisteoksista hän on ainakin kirjoittanut.” – Turun Sanomat ”Kirjoittajana Viikilä on taitava. Ilmaisu on tuoretta, värikästä, paikoin humoristista, ja siinä on myös häivähdys herkullista itseironiaa.” – Ilkka JUKKA VIIKILÄ Jukka Viikilä (s. 1973) on helsinkiläinen runoilija. Hän sijoittui kolmanneksi Suuressa runokilpailussa ja debytoi Runot 2007 -antologiassa. Runoja (2008) oli hänen esikoisteoksensa. Viikilä oli ehdolla esikoisteoksellaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. JUKKA VIIKILÄ, RUNOJA II 137 sivua Ovh. 20 €
