Kadotetut havahduttaa pohtimaan elämänarvoja
Välinpitämättömyys aiheuttaa pahoinvointia. Pahoinvointi aiheuttaa vihaa. Viha aiheuttaa tuhoa. Nuoriso kerjää huomiota, mutta kukaan ei tunnu välittävän. Marko Kilven uusi poliisiromaani Kadotetut (Gummerus) kuvaa hätkähdyttävästi aikaamme, jossa lapset kasvavat ilman rajoja ja rakkautta, nuoret voivat pahoin ja julkisuudesta on tullut onnen päämäärä.
Kadotetut-kirjan päähenkilö, vanhempi konstaapeli Olli Repo, on edennyt urallaan nopeasti ja tekee sitä mikä eniten palkitsee: poliisikokelaiden kouluttajana hän pääsee istuttamaan arvoja ja vaikuttamaan asenteisiin. Poliisin ammatissa on kuitenkin myös varjopuolensa – jatkuva vahvuuden esittäminen tekee yllättävän heikoksi ja Olli huomaa työkseen siivoavansa yhteiskunnan pahoinvoinnin jälkiä. Pikkujulkkiksia katoaa. Internetin keskustelupalstoille lähetellään uhkauksia. 13-vuotias poika löytyy huumattuna autotallista.
”Olli on pannut merkille, kuinka lapset, joiden vanhemmat ovat päihdeongelmaisia, ja lapset, joiden vanhemmat panostavat uraansa tavallista painokkaammin, oireilevat tismalleen samalla tavalla. He jäävät paitsi samoista asioista. He jäävät ilman huomiota, heillä ei ole rajoja, ei juuri rakkautta, eikä heidän peräänsä kukaan huutele. Sitten ihmetellään, mikä näitä vaivaa, nykyajan lapsia, nuoria. Ei heitä mikään vaivaa. He ovat verkkoyhteisöjen kasvattamia, keinotodellisuuksien hautomia ihmisenalkuja. Heidän elämässään on elintärkeillä alueilla pirstaleisia aukkoja, jotka on tukittu hätäisesti umpeen rahalla, keinotekoisuudella ja valheilla. Sellaisen päälle pitäisi sitten elämä perustaa.”
Kadotetut havahduttaa ajattelemaan elämänarvojen tärkeysjärjestystä ja vastuun kantamista. Kuuluisaksi yritetään päästä hinnalla millä hyvänsä – vaikka laittomin keinoin. Vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen, kukaan ei katso heidän peräänsä, kukaan ei kysele miten koulupäivä sujui.
”Arvomaailmamme on muuttunut 90-luvun laman jälkeen. Pelon ilmapiirillä saatiin ihmiset tekemään parempaa tulosta ja pitkiä työpäiviä. Lapset jäivät yksin. Nyt nuorison pahoinvoinnissa näkyy hinta, joka siitä joudutaan maksamaan”, Kilpi kertoo.
”Viha on pinnassa, on ollut jo pitkään, patoutuneena isoiksi möykyiksi sisään. Se velloo hänen sisällään ympäriinsä kuohahdellen. Olli painaa hitaasti liipaisinta, tuntee kuinka varmistin painuu liipaisimen sisään, nyt ase on varmistamaton. […] Hän tuntee kuinka kontrolli alkaa lipsua. Kuinka viha liittoutuu impulsiivisuuden kanssa ja ottaa siitä voimaa. Jos hän antaisi niille yhtään enempää tilaa, voisi pian tapahtua mitä tahansa. Tästäkö se alkaa?”
MARKO KILPI
Marko Kilpi (s. 1969 Rovaniemellä) on kuopiolainen vanhempi konstaapeli. Hän sai 2008 Vuoden johtolanka -palkinnon esikoisromaanistaan Jäätyneitä ruusuja (Nemo, 2007). Esikoiskirjan filmatisointioikeudet on ostanut Asko Apajalahden Rainbow Productions. Kilpi toimi aiemmin elokuva-alalla, kunnes päätti kypsällä iällä hakea poliisikouluun. Hän ei ole katunut.
MARKO KILPI, KADOTETUT
396 sivua
Ovh. 32 €
LISÄTIETOJA JA HAASTATTELUPYYNNÖT
Nina Gimishanov, kustannustoimittaja, p. 010 6836 263, nina.gimishanov@gummerus.fi
ARVOSTELUKAPPALE- JA KUVAPYYNNÖT
Heidi Klavus, myyntiassistentti, p. 010 6836 247, heidi.klavus@gummerus.fi
