Kuntien ilmanlaatumittausten laatu täyttää EU:n laatuvaatimukset

Suomessa kunnat ovat ympäristönsuojelulain perusteella vastuussa alueensa ilmanlaadun mittauksesta. Kuntien ylläpitämät mittausverkot kattavat koko Suomen melko hyvin. Ilmatieteen laitoksen selvityksen mukaan kuntien ilmanlaatumittausten laatu täyttää hyvin EU:n laatuvaatimukset.

Ilmatieteen laitos on arvioinut kuntien tekemiä ilmanlaadun mittauksia. Järjestyksessään toinen kaasumaisten yhdisteiden vertailumittauskampanja ja mittausasemien arviointi tehtiin Suomen ilmanlaadun mittausverkoille vuoden 2006 aikana.

Juuri valmistuneen raportin mukaan kuntien ilmanlaatumittausten laatu täyttää EU:n laatuvaatimukset. EU:n ilmanlaadun direktiiveissä on asetettu raja-arvopitoisuudet suurimmille sallituille ulkoilman pitoisuuksille. Samalla myös ilmanlaatumittauksille on asetettu erityiset laatuvaatimukset, joita ovat mittausten ajallinen kattavuus, mittausten kesto sekä mittausepävarmuus. Ilmatieteen laitos toimii kansallisena ilmanlaadun vertailulaboratoriona Suomessa tehtävien ilmanlaatumittausten laadunvarmennuksessa.

Kuntien tekemien mittausten laatu parantunut
Ilmatieteen laitos toteutti vertailumittauksen keskeisimmille ilman epäpuhtauskaasuille, joita ovat hiilimonoksidi (CO), rikkidioksidi (SO2), typpimonoksidi (NO), rikkivety (H2S) ja otsoni (O3). Otsonin osalta kaikki tulokset olivat hyväksyttäviä ja typpimonoksidin osalta hyväksyttäviä tuloksia oli 98 % tuloksista. Hiilimonoksidituloksista 93 % tuloksista oli hyväksyttävän rajan sisällä, kun taas rikkidioksidituloksista hyväksyttävän rajan sisällä oli 85 % tuloksista. Rikkivedyn osalta ei vastaavanlaista hyväksymisrajaa ole asetettu.

– Keskimäärin 94 % tuloksista on hyväksyttäväksi määritellyn rajan sisällä, mikä on huomattava parannus aikaisemmin tehtyyn vertailumittausten tulokseen nähden, toteaa Ilmatieteen laitoksen projektipäällikkö Jari Waldén. Hyväksyttävän tuloksen raja oli asetettu vastaamaan puolta suurimmasta sallitusta mittausepävarmuudesta. Samoin suurin osa tuloksista alittaa mittauksille asetetut epävarmuusrajat.

– Arvioinnin tulokset olivat ylipäätään hyviä. Voidaan sanoa, että myös kuntien ilmanlaatumittausten laatujärjestelmät ovat kehittyneet ja niitä käytetään kautta koko Suomen. Menetelmät ja menettelytavat poikkeavat kuitenkin toisistaan eri mittausverkoissa ja asemilla. Erot johtuvat siitä, että sijaintinsa puolesta tiettyihin mittausasemiin panostetaan enemmän kuin esimerkiksi taustamittausasemiin, Jari Waldén sanoo.

Kenttäarvioinnissa selvitettiin mittausverkon laatujärjestelmän laajuus ja toimivuus.
Vertailumittauksiin osallistuivat kaikki ilmanlaadun seurantaa suorittavat mittausverkot, joita oli yhteensä 30. Näissä vertailumittauksissa suoritettiin yhteensä 144 mittausta 44:llä eri mittausasemalla.

Lisätietoja:
Projektipäällikkö Jari Waldén, puh. (09) 1929 5480, jari.walden@fmi.fi

Tietoa vertailulaboratorion toiminnasta: http://www.fmi.fi/ilmanlaatu/ilalabrat_3.html
Tämänhetkinen ilmanlaatutilanne: http://www.ilmanlaatu.fi

Linkki tutkimukseen Waldén, J., Bergius, J., Pohjola, V., Laurila, S., Kuronen, P., Wemberg, A., 2008. Ulkoilman CO-, SO2-, NO-, H2S- ja O3-mittausten kansallinen vertailumittaus ja kenttäauditointi 2006. 71 s. Tutkimuksia No 2, Ilmatieteen laitos, 2008 löytyy osoitteesta:
http://www.ilmatieteenlaitos.fi/uutiset/index.html?Id=1214374109.html