Arktisen alueen ikiroudasta sulavat turvesuot saattavat lisätä ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta

 Arktisten alueiden lämpötilat nousevat kaksi kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa, mikä aiheuttaa ikiroudan sulamista. Ikiroudassa olevat turvesuot ovat arktisten alueiden biogeokemiallisia kuumia pisteitä, sillä ne ovat sitoneet itseensä suuria määriä hiiltä. Ikiroudan sulaminen voi johtaa siihen, että osa tästä pitkän aikavälin hiilivarastosta vapautuu ilmakehään hiilidioksidina ja metaanina, jotka ovat kasvihuonekaasuja. Tutkijat eivät kuitenkaan vielä osaa sanoa varmasti, kuinka paljon, millä aikavälillä ja minkälaisessa muodossa kasvihuonekaasuja vapautuu.  

Itä-Suomen yliopiston ja Montrealin yliopiston tutkijat ovat nyt löytäneet lisävahvistusta sille, että turvesuot saattavat sulaessaan vahvistaa ikiroudan ja ilmaston välisiä takaisinkytkentöjä sekä lisätä ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Tutkimukseen osallistui tutkijoita myös useista eri pohjoismaisista tutkimuslaitoksista. Tulokset julkaistiin vastikään ympäristötieteen alan johtavassa tiedelehdessä Global Change Biologyssa. 

Tutkimuksessa hyödynnettiin uudenlaista kokeellista menetelmää. Tutkijat simuloivat ikiroudan sulamista ja sen vaikutuksia soiden hiilitaseeseen käyttämällä Suomen Lapista otettuja kokonaisia turveprofiileja, jotka ulottuivat suon pinnalla olevasta kasvillisuudesta aina ikiroudan yläosaan asti. Kasvihuonekaasuvirtoja mitattiin jatkuvasti useamman kuukauden ajan turveprofiilin sulaessa. Tärkeää lisätietoa kasvihuonekaasujen tuotosta ja kulutuksesta saatiin mittaamalla niiden pitoisuuksia turveprofiilin eri kerroksissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mikäli turvesuot säilyvät sulaessaan kuivina, sulaminen vahvistaa ikiroudan hiilen vapautumista ilmakehään hiilidioksidina. Toisaalta tämänkaltaisset arktiset ekosysteemit sitovat metaania ilmakehästä kuivissa olosuhteissa sekä ennen että jälkeen sulamisensa, mikä voi osittain kompensoida ikiroudan hiilidioksidihävikkiä pidemmällä aikavälillä.

Tutkimuksen rahoitti pohjoismainen huippuyksikkö DEFROST, ja sitä tukivat myös Euroopan unionin hanke PAGE21, Suomen Akatemian hanke CryoN, JPI Climaten hanke COUP, Suomen Akatemian ja Venäjän perustutkimusrahaston hanke NOCA sekä Eemil Aaltosen säätiö. 

Lisätietoja: 

Tutkijatohtori Carolina Voigt (p. +14383459045, carolina.voigt@umontreal.ca (englanniksi) 

Tutkijatohtori Maija Marushchak (p. +358 40 650 7794, maija.marushchak@uef.fi (suomeksi, englanniksi) 

Tutkimusartikkeli: 

Voigt, C., Marushchak, M.E., Mastepanov, M., Lamprecht, R.E., Christensen, T.R., Dorodnikov, M., Jackowicz-Korczyński, M., Lindgren, A., Lohila, A., Nykänen, H., Oinonen, M., Oksanen, T., Palonen, V., Treat, C.C., Martikainen, P.J., Biasi, C. (2019). Ecosystem carbon response of an Arctic peatland to simulated permafrost thaw. Global Change Biology. doi: 10.1111/gcb.14574. Linkki artikkeliin: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/gcb.14574 

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 500 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio

Tilaa