UEF väitös 22.3.: Lasten ajanilmaukset ja käsitteellinen aika-ajattelu kehittyvät arkisissa keskusteluhetkissä

Väitös suomen kielen alalta

Väittelijä FM Maija Surakka

Aika ja paikka: 22.3.2019 klo 12, sali AT100, Agora-rakennus, Joensuun kampus

FM Maija Surakka selvitti lasten ajanilmauksia tarkastelevassa väitöstutkimuksessaan suomea äidinkielenään omaksuvien lasten ajanilmausten kehitystä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että aikaan liittyvien ilmausten ja käsitteiden määrän kasvoi, ajanilmausten mittasuhteet laajenivat sekä ajan käsitteistö eriytyi hierarkkisiksi kognitiivisiksi merkitysalueiksi.

2,5–3-vuotiaiden lasten puheenaiheet liittyvät kiinteästi käsillä olevaan nykyhetkeen. Lapset jäsentävät meneillään olevaa toimintaa sellaisilla adverbeilla ja partikkeleilla kuin jo, vielä ja enää. Tällaiset sanat ovat merkitykseltään abstrakteja, mutta jo 2,5-vuotiaat osoittavat hallitsevansa niiden merkitykset ja käytön. Tutkimus osoittaakin, että ajanilmausten omaksuminen ei ole kytköksissä vain siihen, miten abstrakteja merkityksiä niillä ilmaistaan, vaan myös siihen, millaista käyttöarvoa ilmauksella on lapsen vuorovaikutuspyrkimyksissä. Ajanilmausten omaksumisen avain onkin niiden käyttötilanteisiin kytkeytyvien merkitysten oivaltaminen.

Arkisilla keskusteluilla on suuri merkitys äidinkieltään ja sen käsitteistöä omaksuvalle lapselle. Keskusteluhetkissä aikuiset antavat lapsille kielenkäytön mallin – keskustelut tarjoavat myös mahdollisuuksia pohtia yhdessä kielen käyttöä sekä erilaisten ilmiöiden nimeämistä. Tutkimusaineistossa erityisesti 5- ja 6-vuotiaat lapset kyselevät ja pohtivat innokkaasti ajan käsitteiden merkityksiä. Kun lasten kanssa keskustellaan yhteisistä menneistä kokemuksista ja tulevista suunnitelmista, heidän käsityksensä itsestään ajan jatkumolla laajenee. Samalla kun lasten ymmärrys ajan jatkumonluonteisuudesta kasvaa, menneen ja tulevan ajan käsitteelliset merkitysalueet lasten mielessä tarkentuvat. Vielä 4-vuotiailla lapsilla yksi ajanilmaus, esimerkiksi huomenna, riittää kuvaamaan kaikkea tulevaa aikaa; samassa vaiheessa kaikkea menneisyyttä ilmaistaan tyypillisesti yhdellä tai muutamalla menneen ajan ilmauksella (eilen, äsken, viimeksi tai illalla/aamulla). 5- ja 6-vuotiaat käyttävät hyväkseen tapahtumatietoja menneiden ajankohtien ilmaisemisessa. Tämä näkyy tutkimusaineistossa kun-lauseiden hetkellisesti korostuvana osuutena (esimerkiksi kun mä olin kolme ajanilmauksena). Tapahtumakeskisyys puolestaan valmistelee kouluiän kynnyksellä olevia lapsia omaksumaan kieleen vakiintuneita ajanilmauksia, kuten kellonaikoja, viikonpäivien ja kuukausien nimiä sekä vuosilukuja. Pienet koululaiset pystyvät jo ilmaisemaan ajankohtia, kestoja sekä aikavälejä vakiintuneilla ajan käsitteillä laajoissa mittasuhteissa (esimerkiksi Mä meen sitte armeijaan puoleks vuodeks, kesästä joulukuuhun).

Pienten lasten aikakäsityksiä jäsentävät arkirutiinit. Kehityksen edetessä lapset käyttävät vaikeiden ajanilmausten tuottamisessa hyväkseen sekä kielellistä että ajattelutoimintoihin liittyvää analogiaa. Mielikuviin perustuvat kytkennät auttavat lapsia ajanilmausten muodostamisessa: he käyttävät esimerkiksi vuorokauden- ja vuodenaikojen vaihtelujen ja ihmisen elämänkaaren hallinnassa hyväkseen sellaisia oppositioita kuin valoisa–pimeä, luminen–lumeton sekä lapsuus–aikuisuus.

Tutkimuksen tulokset antavat opetus-, kasvatus- ja ohjaustehtävissä toimiville ammattilaisille sekä vanhemmille tietoa lasten valmiuksista hallita kielellisesti aikaa ja tapahtumia.

FM Maija Surakan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja Ajan paikka. Ajanilmausten kehityspolkuja lasten kielessä tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii emeritaprofessori Anneli Kauppinen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Hannele Forsberg.

Väittelijän painolaatuinen valokuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/16178?encoding=UTF-8

Lisätietoja:
Maija Surakka, maijasu(at)student.uef.fi

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 500 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio

Tilaa