UEF väitös 5.10.: Epävakaiden potilaiden itsehavainnoinnin laatu on hoitotilanteissa monen eri tekijän summa

Väitös psykologian alalta
Väittelijä PsL, LitM, psykoterapian erikoispsykologi Harri Valkonen
Aika ja paikka: 5.10.2018 klo 12, sali N100, Natura-rakennus, Joensuun kampus
Väitöstilaisuus on suomenkielinen

Psykologian lisensiaatti, liikuntatieteiden maisteri Harri Valkosen väitöstutkimuksessa havaittiin tunne-elämältään epävakaiden potilaiden kykenevän jaksoittain taitavaan itsehavainnointiin psykoterapeuttisessa vuorovaikutuksessa. Tutkittujen potilaiden itsehavainnoinnissa ilmeni kuitenkin yksilöllistä vaihtelua ja vaikeuksia. Lisäksi toimiva itsehavainnointi keskeytyi tai jopa estyi suhteellisen herkästi. Itsehavainnoinnin laatuun hoitotilanteissa vaikuttivat eniten parhaillaan havainnoinnin kohteena olevan teeman vaikeusaste, vuorovaikutusilmiöt hoitosuhteessa sekä se, miten pätevästi ammattiauttaja eri tilanteissa kykeni avustamaan potilaiden itsehavainnointia.

Nämä ilmiöt tulisi ottaa jatkossa aiempaa tarkemmin huomioon teorioiden kehittelyssä, tutkimuksessa, psykoterapeuttisessa työskentelyssä ja kehitettäessä edelleen epävakaille potilaille soveltuvia psykoterapeuttisia lähestymistapoja.

Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus on psyykkinen häiriö, joka aiheuttaa merkittävää psyykkistä kärsimystä ja laskee toimintakykyä. Tämän diagnoosin saaneiden potilaiden ydinvaikeuksia ovat tunnetilojen nopea vaihtelu, minäkuvan epäselvyys, vaikeudet ihmissuhteissa ja haasteet oman käyttäytymisen hallitsemisessa. Psykoterapeuttiset hoitomuodot on todettu ensisijaisiksi hoitomenetelmiksi epävakaiden potilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa. Vielä ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä, miten muutos hoidon aikaisen vuorovaikutuksen välittämänä psykoterapioissa tapahtuu. Nämä muutosta välittävät mekanismit ovat tärkeä tutkimuskohde.

On esitetty, että epävakaiden potilaiden itsehavainnointi edesauttaisi keskeisellä tavalla psykoterapeuttista muutosta itseymmärryksen syvenemisen kautta. Epävakaiden potilaiden itsehavainnoinnin laatu onkin herättänyt viime aikoina enenevästi kiinnostusta psykoterapiatutkimuksen piirissä. Tästä huolimatta ilmiön ymmärtäminen on toistaiseksi varsin rajallista.

Aiemmat teoreettiset näkemykset ja tutkimukset itsehavainnoinnista epävakailla potilailla ovat olleet pulmallisia erityisesti kolmesta syystä. Ensiksikin on olemassa valtava määrä erilaisia itsehavainnointiin viittaavia käsitteitä, joita käytetään tutkimuskirjallisuudessa epäsystemaattisesti huomioimatta riittävästi käsitteiden merkityssisältöjen eroavaisuuksia. Toiseksi eriävät näkemykset epävakaan persoonallisuuden ydinongelmista hankaloittavat kartoitusta itsehavainnoinnin laadun taustalla vaikuttavista tekijöistä. Kolmas rajoittava tekijä on se, että aihetta tutkittaessa on käytetty sellaisia tutkimusmenetelmiä, jotka eivät pysty huomioimaan epävakaiden potilaiden yksilöllisyyttä ja tarkastelevat itsehavainnointia yksipuolisesti potilaan kykynä. Itsehavainnoinnin käsittäminen hoitotilanteissa vaikuttavista lukuisista muista tekijöistä riippumattomaksi kyvyksi sisältää merkittävän riskin sen suhteen, että tutkimustiedon pohjalta syntyvä ymmärrys ilmiöstä on liian yksipuolista tai jopa vääristynyttä.

Valkosen väitöstutkimuksessa epävakaiden potilaiden itsehavainnointia tutkittiin tavalla, joka pyrki välttämään käsite-epäselvyydet ja huomioimaan potilaiden yksilöllisyyden sekä hoitotilanteiden monitekijäisen, ainutkertaisen luonteen. Tulokset osoittivat, ettei epävakaiden potilaiden itsehavainnoinnin laatu hoitotilanteissa niinkään riipu potilaiden mielellisten kykyjen puutteista sinänsä, vaan ensisijaisemmin yksilöllisistä ja hoitotilanteissa läsnä olevista tekijöistä – erityisesti kulloisenkin havainnoinnin kohteen vaikeusasteesta, hoitosuhteen vuorovaikutusilmiöistä ja hoitavan henkilön ammattitaitoisuudesta.

PsL, LitM, psykoterapian erikoispsykologi, koulutuspsykoterapeutti Harri Valkosen väitöskirja The dynamics of self-observation in patients with borderline personality disorder (BPD) diagnosis (Itsehavainnoinnin dynamiikka potilailla, joilla on diagnosoitu tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Henrik Enckell Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kirsi Honkalampi Itä-Suomen yliopistosta.

Lisätietoja: Harri Valkonen, harri.a.valkonen(at)gmail.com
Yhteystietoja ei saa julkaista

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 500 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio

Tilaa