50-vuotiasta sairausvakuutusta synnytettiin yli 60 vuotta

Uudessa tutkimuksessa kartoitetaan sairausvakuutuksen historiaa 1900-luvun alusta viime aikojen tapahtumiin.

Suomen sairausvakuutus toteutui lähes puoli vuosisataa myöhemmin kuin muissa Länsi- Euroopan maissa – vuonna 1963. Tämä johtui ennen kaikkea palkansaajien ja viljelijäväestön eturistiriidasta. SDP ajoi palkansaajien sairausvakuutusta, kun taas maalaisliitto korosti, että on tärkeämpää säätää koko kansaan ulottuva eläkevakuutus.

Sairausvakuutus oli toteutumaisillaan jo 1920-luvun lopulla. Yritys kuitenkin kaatui maalaisliiton tiukkaan vastustukseen sekä eduskunnan määrävähemmistösäädöksen takaamaan veto-mahdollisuuteen. Myös oikeistopuolueet, STK ja Lääkäriliitto olivat sairausvakuutuslain hylkäämisen kannalla, koska ne pelkäsivät väärinkäytöksiä.

Kelan tutkimusosaston julkaisemassa Heikki Niemelän tutkimuksessa tarkastellaan, miten yhteiskunnalliset murrokset, poliittisten voimasuhteiden muutokset, puolueet ja etujärjestöt ovat vaikuttaneet sairausvakuutusjärjestelmän muotoutumiseen. Aiemmin ei ole tehty näin kattavaa kokonaistutkimusta järjestelmän kehityksestä.

Ennen sairausvakuutusta moni suomalainen oli sairastuessaan pitkään useimmiten perheen ja suvun avun varassa. Tästä syystä moni joutui turvautumaan kunnalliseen köyhäinhoitoon tai huoltoapuun. Sairausvakuutuslaki muutti tilannetta. Sairausvakuutuksen tehtävänä oli alussa ennen muuta antaa sairastuneille taloudellista turvaa.

Sairausvakuutuksen inhimillinen arvo samoin kuin sen rahallinenkin arvo ovat huomattavia. Sairausvakuutusrahastosta maksettiin esimerkiksi vuonna 2013 korvauksia 4,5 miljardia euroa, mikä on asukasta kohti noin 840 euroa. Kulut jakautuvat lähes tasan työtulovakuutuksen ja sairaanhoitovakuutuksen kesken. Sairausvakuutusmenot ovat yli kolminkertaistuneet vuodesta 1970 vuoteen 2013.

Ansiopäivärahan jäädytys pienensi maksettuja päivärahakorvauksia 1970-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1982 ”SOVE-uudistus” kolminkertaisti korvausmenot, jolloin päivärahoja parannettiin merkittävästi. 1990-luvulla sairausvakuutuksen leikkaukset ja lama pienensivät erityisesti päivärahamenoja. 1990-luvun lopun hyvän talouskehityksen aikana sairausvakuutuksen menot alkoivat jälleen kasvaa, erityisesti sairaanhoitovakuutuksen menot, mikä johtui pääasiassa lääkekorvausmenojen kasvusta.

Sairausvakuutus on edistänyt kansanterveyttä, koska terveyspalvelujen käyttäjiksi on tullut uusia väestöryhmiä, kuten maaseutuväestö. Tässä väestöryhmässä sairastavuus oli yleistä, mutta terveyspalveluiden käyttö vähäistä. Sairausvakuutus on siis tasoittanut alueiden ja eri väestöryhmien eriarvoisuutta, madaltanut kynnystä terveyspalvelujen hyödyntämiseksi ja siirtänyt terveyspolitiikkaa avohoidon suuntaan.

Lisätietoja:
dosentti, VTT Heikki Niemelä, puh. 040 528 1573
Sähköposti: heikki.niemela@pp.phnet.fi

Julkaisu: Niemelä H. Yhteisvastuuta ja valinnanvapautta. Sairausvakuutus 50 vuotta. Helsinki: Kela, 2014. ISBN 978-951-669-943-4 (nid.), ISBN 978-951-669-944-1(pdf). Hinta: 25 euroa.

Tilaukset: julkaisut@kela.fi