Omaishoidon tuen alueelliset erot ovat suuria – hoitopalkkio menee kädestä suuhun

omaishoitajien vuositulojen mediaani oli 21 000 euroa vuonna 2012. Työ koetaan kuitenkin vaivan arvoiseksi, kun tarjolla on hyvää tukea.

Kelassa on ensimmäistä kertaa tutkittu omaishoitajien tulotasoa rekisteritietojen avulla. Omaishoitajien arjen kuormittavuutta ja toimintaympäristöä on puolestaan selvitetty koko maan kattavalla kyselyllä. Lisäksi kunnista on haastateltu omaishoidosta vastaavia työntekijöitä. Ensimmäisiä tuloksia esitellään uudessa raportissa ja seminaarissa 20.11.2014 (http://www.kela.fi/omaishoitoseminaari).

Vuonna 2012 omaishoito oli yleisintä Kainuussa, Etelä-Pohjanmaalla, Lapissa ja Keski-Pohjanmaalla, Uudellamaalla omaishoito taas oli väestömäärään suhteutettuna harvinaisinta. Omaishoidosta maksettava palkkio tuona vuonna oli usein vain laissa määritellyn vähimmäismäärän suuruinen eli vuodessa 4 372 euroa. Palkkiotasoissa oli kuitenkin alueellista vaihtelua. Suurimmat omaishoidon tuen palkkiot maksettiin Uudellamaalla, Ahvenanmaalla, Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Pienimmät palkkiot taas maksettiin Kainuussa. Tutkija Elina Aholan mukaan on hyvä huomioida, että ilman hoitopalkkiota omaishoitajat olisivat olleet pienituloisempia kuin vertailuväestö. Hoitopalkkio nosti heidän tulonsa vertailuväestön tasolle ja hieman ylikin.

Kyselyssä omaishoitajat kertoivat, että omaishoidon tuen hoitopalkkio menee käytännössä kädestä suuhun. Reilu neljä viidestä käyttää tuen perustarpeisiin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin. Joka toinen puolestaan ilmoitti kotitaloutensa joutuvan tinkimään kulutuksesta ainakin jonkin verran. Omaishoitajien mielestä arjessa heitä auttaisi eniten hoitopalkkion tason nostaminen. Omaishoitajat toivoivat ennemmin sijaishoitajan kotiin tai paremman mahdollisuuden tilapäishoitoon kuin lisää vapaapäiviä. Kyselyn vastauksista tutkija Päivi Tillman nostaa esiin myös sen huomion, että ilman omaishoitoa kaksi kolmesta hoidettavasta tarvitsisi omaishoitajan arvion mukaan ympärivuorokautisen hoitopaikan.

Kyselyn perusteella valtaosalla omaishoitajista oli hyvä suhde hoidettavaan ja omaishoito koettiin vaivan arvoiseksi. Mielekkääksi koettu omaishoito ja siihen saatu hyvä tuki suojaavat omaishoidon kielteisiltä vaikutuksilta, joista yleisimpiä olivat vaikeutunut ystävyyssuhteiden ylläpito ja ansassa olemisen tunne. ”Jotta omaishoito voidaan kokea mielekkäänä, pitää omaishoitajalla olla käytössään hoidon ja avustamisen vaativuutta vastaavat resurssit käytössään”, muistuttaa tutkija Kristiina Juntunen.

Kuntien työntekijät suhtautuivat myönteisesti omaishoidon tulevaisuuteen, vaikka ylimääräinen 10 miljoonan euron vuosittainen valtionosuus omaishoitoon ei käytännön työssä vielä näkynyt. Kunnat saavat tukea omalle toiminnalleen sosiaali- ja terveysjärjestöjen ja seurakuntien toiminnasta. Nämä tukevat omaishoitoa koulutuksen, vertaistuen ja virkistyksen keinoin. Omaishoitajien vapaapäivien pitämisessä on edelleen ongelmia. Vuonna 2011 voimaan tullut sijaishoitojärjestelmä on kuitenkin otettu hyvin vastaan, ja kunnat nostivat esille idean sijaishoitopankkien perustamisesta.

Lisätietoja:

Kelan tutkimusosasto,
tutkija, VTL Päivi Tillman, puh. 020 634 1927 tai 0400 193 024
tutkija, FM Elina Ahola, puh. 020 634 1879 tai 050 551 7884
Sähköpostit: etunimi.sukunimi@kela.fi

Tutkimus- ja kehittämiskeskus GeroCenter,
tutkija, TtM Kristiina Juntunen, puh. 044 705 4444
Sähköposti: etunimi.sukunimi@gerocenter.fi

Julkaisu: Tillman P, Kalliomaa-Puha L, Mikkola H, toim. Rakas mutta raskas työ. Kelan omaishoitohankkeen ensimmäisiä tuloksia. Helsinki: Kela, Työpapereita 69, 2014. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/144109