Omaishoito hillitsee hoivakustannuksia

Ikäihmisten hoivan menot kasvavat. Tämän vuoksi omaishoitoon ja sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyöhön olisi panostettava enemmän.

Omaisten antama apu vähentää tutkimuksen mukaan hoivan menoja. Yksin asuminen puolestaan lisää menoja.

– Suomessa väestö ikääntyy ja hoivan menot kasvavat tulevaisuudessa. Tutkimuksemme perusteella menojen kasvua hillitsee tehokkaasti omaisten ikäihmisille antama apu, sanoo tutkija Sari Kehusmaa Kelasta.

– Jos omaisten antama apu tulevaisuudessa vähenisi, se kiihdyttäisi merkittävästi hoivamenojen kasvua. Suomessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota omaishoidon kehittämiseen. Lisäksi ikäihmisten asumiseen tarvittaisiin uusia vaihtoehtoja.

Kelassa tehdyn IKÄ-tutkimuksen (2002–2007) aineistoon perustuvat tulokset on julkaistu BMC Health Services Research -lehdessä. Tutkimukseen osallistui 732 eläkkeellä olevaa heikkokuntoista Kelan hoitotuen saajaa 41 kunnasta eri puolilta Suomea. Tutkittavien keski-ikä oli 78 vuotta. Heidän toimintakykynsä ja terveytensä selvitettiin ja omaishoitoa ja palvelujen käyttöä seurattiin vuoden ajan. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Tampereen yliopiston terveystieteen yksikön kanssa.

Ikäihmisten saamissa hoivapalveluissa kunnittaisia eroja

Asuinkunta vaikutti ikäihmisten saamiin sosiaalipalveluihin, mutta ei terveyspalveluihin. Tutkittujen hoivapalvelujen käytössä oli eroja: 91 % eroista selittyi henkilön erilaisesta palvelutarpeesta ja 9 % aiheutui kunnan toiminnasta. Terveyspalvelujen käytön erot perustuivat terveydentilaan, eikä niissä havaittu eroa kuntien välillä. Ikääntyneiden terveydenhuolto on järjestetty varsin yhdenmukaisesti koko maassa. Sosiaalipalveluissa sen sijaan kuntien toimintakäytännöt aiheuttavat eroja palvelujen saantiin.

Sosiaalipalvelujen saaminen näytti olevan yhteydessä kohentuneeseen terveydentilaan. Palveluja saavien terveydentila oli useammin parantunut tai pysynyt ennallaan verrattuna niihin, jotka eivät olleet saaneet sosiaalipalveluja. Tätä pidetään vahvana osoituksena palvelujen toimivuudesta.

– Panostamalla riittäviin sosiaalipalveluihin on mahdollista vähentää ikäihmisten terveyspalvelujen tarvetta ja menoja, tutkijat toteavat.

– Toisaalta sosiaalipalvelujen saannin rajoittaminen voi johtaa vastaavasti ikäihmisten terveysmenojen kasvuun. Tällöin säästö hoivapalveluissa vain siirtää kustannuksia terveydenhuoltoon. Ikäihmisten hoidon menoja pitäisi aina tarkastella kokonaisuutena, jossa huomioidaan sekä terveydenhuolto että hoivapalvelut.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyössä vielä kehitettävää

Koska ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö ovat yhteydessä toisiinsa, kunnissa on ryhdytty yhdistämään sosiaali- ja terveystoimia. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu, että ne kunnat, joissa sosiaali- ja terveystoimi on yhdistetty, olisivat eronneet muista kunnista palvelujen saatavuudessa tai menoissa. Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että hallinnollinen yhdistäminen ei sinänsä takaa positiivisia tuloksia. Onnistunut yhteistyö edellyttää käytännön toimintatapojen muutosta.

Lisätietoja:
Kelan tutkimusosasto,

tutkija Sari Kehusmaa, puh. 020 634 2866 ja 045 650 0281, etunimi.sukunimi@kela.fi

Julkaisu: Sari Kehusmaa, Ilona Autti-Rämö, Hans Helenius, Katariina Hinkka, Maria Valaste, Pekka Rissanen. Factors associated with the utilization and costs of health and social services in frail elderly patients. BMC Health Services Research 2012, 12:204.