Sairausvakuutus antaa monipuolisen turvan sairautta ja työtulojen menetystä vastaan

Sairausvakuutus 40 vuotta, tiedote 1, JULKAISUVAPAA Sairausvakuutus antaa monipuolisen turvan sairautta ja työtulojen menetystä vastaan Sairausvakuutus on ollut osa suomalaista sosiaaliturvaa jo 40 vuoden ajan. Vakuutetut ja työnantajat alkoivat maksaa sairausvakuutusmaksua 1.4.1964 ja etuuksien maksaminen alkoi saman vuoden syyskuussa. Sairausvakuutuksen etuusmenot ovat kasvaneet 40 vuodessa yli kymmenkertaisiksi (vuoden 2003 rahana laskettuna). Suurin yksittäinen menoerä ovat lääkekorvaukset, joiden osuus etuusmenoista oli viime vuonna 37 %. Sairausvakuutus antaa vakuutetuille monipuolisen turvan sairautta ja työtulojen menetystä vastaan. Sairausvakuutus sisältää sekä työtulovakuutuksen että sairaanhoitovakuutuksen. Työtulovakuutuksessa sairauspäiväraha korvaa sairauden vuoksi menetettyä työtuloa ja äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat puolestaan korvaavat raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta aiheutuvaa ansionmenetystä. Sairaanhoitovakuutus korvaa sairaudesta, raskaudesta ja synnytyksestä aiheutuneita kustannuksia. Korvauksia maksetaan sairauden hoitoon määrätyistä lääkkeistä, yksityislääkärin ja yksityishammaslääkärin palkkioista, tutkimus ja -hoitokuluista sekä sairauden takia tehdyistä matkoista. Työnantajille korvataan osa työterveyshuollon kustannuksista. Sairausvakuutuksen etuusmenot ovat kasvaneet 40 vuodessa yli kymmenkertaisiksi (vuoden 2003 rahana laskettuna). Viime vuonna sairausvakuutusrahastosta maksettiin etuuksia yhteensä 2 967 miljoonaa euroa. Sairausvakuutusetuuksia maksettiin 2 496 miljoonaa euroa, josta lääkekorvausten osuus oli 37 %, sairauspäivärahojen 25 %, vanhempainpäivärahojen 24 % ja muiden etuuksien 14 %. Sairausvakuutuksen etuuksissa on 40 vuoden aikana toteutettu monia merkittäviä parannuksia, jotka ovat osaltaan kasvattaneet etuusmenoja. Esimerkiksi äitiysrahakauden pituus oli sairausvakuutuslain tullessa voimaan 54 arkipäivää (kolme viikkoa ennen synnytystä ja kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen). 1970-luvun äitiysrahakautta pidennettiin useaan eri otteeseen niin, että vuonna1980 äitiysrahaa maksettiin jo 234 arkipäivältä. Vuonna 1991 isät saivat oikeuden omaan isyysrahaan, joka ei lyhennä vanhempainrahakautta. Tällä hetkellä vanhempainrahakauden pituus on 263 arkipäivää. Myös lääkkeistä maksettavat korvaukset ovat laajentuneet samassa tahdissa lääkehoidon kehityksen kanssa. Vuoden 1963 sairausvakuutusasetuksessa lueteltiin 27 vaikeaa ja pitkäaikaista sairautta, joiden hoidossa käytettävät lääkkeet korvattiin kokonaan. Tällaisia lääkeaineita oli kaikkiaan 91. Nyt erityiskorvaukseen (100 % tai 75 %) oikeuttavia sairauksia on 44 ja erityiskorvattavia lääkeaineita noin 350. Kolmas esimerkki sairausvakuutuksen etuuksien kehittymisestä ovat hammashoidon Kela-korvaukset. Korvauksia yksityisen hammaslääkärin palkkioista ryhdyttiin maksamaan vuonna 1986, jolloin korvauksen piiriin tulivat vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneet. Vähitellen hammashoidon korvauksia on laajennettu uusiin ikäryhmiin niin, että vuoden 2002 joulukuusta lähtien oikeus korvauksiin on ollut kaikilla vakuutetuilla. Sairausvakuutus 40 vuotta, tiedote 1, JULKAISUVAPAA Sairausvakuutusmaksua maksettu 40 vuotta Sairausvakuutuslaki ja -asetus vahvistettiin vuonna 1963. Lain mukaan jokainen Suomessa asuva on vakuutettu sairauden, raskauden ja synnytyksen varalta. Sairausvakuutuksen etuudet rahoitetaan pääosin vakuutetuilta ja työnantajilta kerättävillä vakuutusmaksuilla. Sairausvakuutuslaki astui voimaan vaiheittain. Sairausvakuutusmaksua vakuutetut ja työnantajat alkoivat maksaa 1.4.1964. Vakuutetuilta maksu oli tuolloin 0,375 % kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta ja työnantajilta 0,5 % palkkasummasta. Sairausvakuutuksen toimeenpano annettiin Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Suomi jaettiin 205 sairausvakuutuspiiriin, joista jokaiseen perustettiin sairausvakuutustoimisto. Sairausvakuutusasetuksen mukaisesti jokaiselle vakuutetulle tuli antaa henkilökohtaisella sosiaaliturvatunnuksella varustettu sairausvakuutuskortti. Sairausvakuutustoimistot avasivat ovensa 1.9.1964 ja toimistoista ryhdyttiin maksamaan sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia. Ensivaiheessa maksettiin sairauspäivärahaa, äitiyspäivärahaa, lääkekorvauksia ja korvausta sairauden vuoksi tehdyistä matkoista sekä korvauksia lääkärin määräämästä tutkimuksesta ja hoidosta. Korvaukset maksettiin asiakkaille tiskillä käteisenä. "Niin toimihenkilöt kuin monet asiakkaatkin olivat tietoisia hetken historiallisuudesta. Sairausvakuutustoimistojen johtajat näppäilivät kuvia asiakkaistaan ja ensimmäisiä lääkekorvauksia laskettiin hartaudella. Suomalaiset näyttävät olleen alusta perillä oikeuksistaan, ja toimistoista lähti yleensä tyytyväisiä ihmisiä." (Kai Häggman: Suurten muutosten Suomessa. Kansaneläkelaitos 1937-1997) Sairausvakuutusuudistuksen toinen täytäntöönpanovaihe alkoi 1.1.1967, jolloin ryhdyttiin maksamaan korvauksia yksityislääkärin palkkioista. Sairausvakuutusmaksu Vakuutetuilta ja työnantajilta perittävien sairausvakuutusmaksujen suuruus säädetään lailla. Sairausvakuutusmaksua maksavat käytännössä kaikki Suomessa asuvat, joilla on ennakkoperinnän alaista tuloa. Tällä hetkellä vakuutettujen sairausvakuutusmaksu on 1,5 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta. Palkkakuitissa sairausvakuutus-maksun osuutta ei näe erikseen, sillä se sisältyy ennakonpidätykseen. Työnantajien sairausvakuutusmaksun suuruus vaihtelee työnantajan mukaan: tänä vuonna se on yksityisillä työnantajilla sekä kunnilla ja seurakunnilla 1,614 % palkoista ja valtiolla 2,864 % palkoista. Sairausvakuutusmaksut tilitetään Kansaneläkelaitokselle erityiseen sairausvakuutus-rahastoon. Kunkin vuoden etuudet rahoitetaan samana vuonna kertyneillä tuotoilla. Jos sairausvakuutusrahaston tuotot eivät riitä, puuttuva osa suoritetaan valtion varoista takuusuorituksena. Valtio turvaa lisäksi rahastojen maksuvalmiuden kunakin ajankohtana. Sairausvakuutuksen rahoituksen muutokset Vakuutettujen ja työnantajien sairausvakuutusmaksuja on korotettu tavallisesti merkittävien uudistusten yhteydessä. Tällaisia olivat mm. lääkärinpalkkiokorvausten mukaantulo vuonna 1967, kansanterveyslaki 1972 ja äitiysrahakauden tuntuva pidentäminen 1974 (ks. liitetaulukko: Sairausvakuutusmaksut 1964-2004). Vuoteen 1982 saakka vakuutusmaksuprosentti oli sama kaikille työnantajille. Toukokuusta 1982 lähtien vakuutusmaksun suuruus on määräytynyt sen mukaan, toimiiko työnantaja yksityisellä vai julkisella sektorilla. Valtion takuusuoritusta on tarvittu vaihtelevasti sairausvakuutuksen 40- vuotisen historian aikana. 1960 - 1970 -luvulla selvittiin enimmäkseen vakuutusmaksutuotoilla, mutta vuonna 1983 valtion takuusuorituksen osuus nousi peräti 24,7 %:iin sairausvakuutuksen rahoituksesta. Siitä eteenpäin vuoteen 1993 saakka valtion takuusuoritusta tarvittiin vuosittain vaihteleva määrä. Muutos johtui vuoden 1982 ns. SOVE-uudistuksesta, jossa sairausvakuutuksen päiväraha muutettiin veronalaiseksi ja samalla ansiopäivärahat korotettiin 80 %:iin työtulosta. Uudistuksen myötä maksettujen päivärahojen kustannukset kaksinkertaistuivat vuodesta 1981 vuoteen 1982. Lamavuosina 1993-1997 sairausvakuutuksen kustannukset rahoitettiin ilman valtion takuusuoritusta. Vuonna 1992 vakuutettujen sairausvakuutusmaksu nostettiin 1,7 prosentista 2,2 prosenttiin. Lisäksi tietyn tulon ylittävältä tulon osalta perittiin korotettua sairausvakuutusmaksua. Vuosina 1993-2002 eläkeläiset maksoivat korkeampia maksuja kuin muut vakuutetut. Vuonna 1998 sairausvakuutusmaksu alennettiin nykyiseen 1,5 prosenttiin. Samalla kääntyi laskuun vakuutettujen sairausvakuutusmaksulla rahoitettava osuus sairausvakuutuksen kustannuksista. Korkeimmillaan sen osuus rahoituksesta oli 65 % vuonna 1997, mutta vuonna 2003 vakuutettujen osuus oli laskenut 31 %:in. Myös työnantajien maksuosuus on laskenut 1990-luvulla. Korkeimmillaan se oli 43 % vuonna 1990. Vuonna 2003 työnantajien osuus rahoituksesta oli 30%. Vastaavasti valtion takuusuorituksen osuus sairausvakuutuksen rahoituksessa on kasvanut vuodesta 1998 lähtien. Vuonna 2002 takuusuorituksen osuus sairausvakuutuksen kustannuksista oli jo 21 %. Lisäksi sairausvakuutuksen rahoitusta on tasapainotettu ohjaamalla sairausvakuutusrahastoon osa ALV:n tuotosta vuodesta 2002 lähtien. Lisätietoja Kela, johtaja Pekka Morri, puh. 020 434 1324 Kelan tutkimusosasto, johtava tutkija Heikki Niemelä, puh. 020 434 1964 Kelan talousosasto, suunnittelija Pirkko Peltonen, puh. 020 434 1328 Kelan aktuaari- ja tilasto-osasto, pääsuunnittelija Kaarlo Maaniemi, puh. 020 434 1378 Kelan viestintä, tiedottaja Minna Latvala, puh. 020 434 1418. Kelan Internet-sivuilta löytyy kattavat tilastot sairausvakuutuksen rahoituksesta ja korvauksista sekä valmiina kuvioina että aineistoina (pdf- ja Excel-tiedostot). - Sairausvakuutuksen rahoitus 1965-2003 - Kaikki sairausvakuutusrahastosta maksetut korvaukset 1965-2003 - Sairaanhoitokorvaukset 1965-2003 - Lääkekorvausten kehitys 1965-2003 - Maksetut sairaus- ja vanhempainpäivärahat 1965-2003 - Sairausvakuutuksen keskimääräiset päivärahakorvaukset 1965-2003 - Sairaus- ja vanhempainpäivärahaa saaneet 1970-2003 Ks. Kela tilastoi / Verkkotilastot / Kuviot / Sairausvakuutus tai suora linkki: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/210901113859TL?openDocument ------------------------------------------------------------ Tämän tiedon Teille välitti Waymaker, http://www.waymaker.fi Seuraavat tiedostot ovat ladattavissa: http://www.waymaker.net/bitonline/2004/04/01/20040401BIT00580/wkr0001.doc http://www.waymaker.net/bitonline/2004/04/01/20040401BIT00580/wkr0002.pdf http://www.waymaker.net/bitonline/2004/04/01/20040401BIT00580/wkr0003.xls Appendix