Kosteuskuormitus kuriin ilmanvaihdon avulla
Ilmanvaihtoratkaisut ovat avainasemassa, kun rakennuksen käytöstä johtuva kosteuskuormitus halutaan pitää kurissa. Myös rakennuksen käyttäjän täytyy olla ajan tasalla.
Erilaisista ilmanvaihtotavoista on puhuttu varmasti yhtä pitkään kuin rakennusten sisäilmaongelmistakin. Koneellinen ilmanvaihto on vakiintunut monen rakennuksen ilmanvaihtoratkaisuksi. Osittain painesuhteiden säätämisen hankaluudesta johtuen joidenkin uusien rakennusten ilmanvaihto on toteutettu myös painovoimaisella ilmanvaihdolla. Tampereen yliopiston rakennusfysiikan professorin Juha Vinhan mukaan suurissa rakennuksissa tarvitaan kuitenkin koneellista ilmanvaihtoa.
”Pientaloja voidaan kyllä tehdä painovoimaisellakin ilmanvaihdolla, sillä pientalojen ilmanvaihtotarpeet ovat yleensä melko pienet. Painovoimaisen ilmanvaihdon teho loppuu kuitenkin nopeasti olosuhteissa, joissa sisä- ja ulkoilman välillä on vain pieni lämpötilaero tai ilmanvaihdon tarve on muuten suuri”, hän sanoo.
Ilmanvaihdon täytyy pitää paine-erot kurissa
Vinha huomauttaa, että ongelmia syntyy erityisesti, jos ilmanvaihtoa ei osata tai pystytä säätämään nykyisten vaatimusten mukaan. Yleensä ilmanvaihtoa ei ole mahdollista pudottaa vanhoissa rakennuksissa portaittain niin, että sen synnyttämät paine-erot rakennuksen ulkovaipan yli pysyisivät kohtuullisen pieninä. Pääilmanvaihto tyypillisesti sammutetaan, mutta likaisten tilojen kohdepoistot jäävät päälle. Seurauksena on usein se, että tiloista tulee liian alipaineisia – ja se aiheuttaa ajan mittaan erilaisia sisäilmaongelmia, kun rakenteista virtaa ilman mukana sisälle mikrobeja ja niiden aineenvaihduntatuotteita.
”Rakennusten vaipan ilmatiiviydet ovat parantuneet viimeisen vuosikymmenen aikana oleellisesti. Aiemmin, kun vaipparakenteiden ilmavuodot olivat suurempia, koneellisella ilmanvaihdolla pyrittiin estämään se, ettei ilma ja sen mukana kosteus pääse rakenteisiin. Ilmanvaihto säädettiin alipaineiseksi, mutta alipaine sisällä ei muodostunut suureksi, koska vaipassa oli paljon ilmavuotokohtia. Ilmanvaihdon säätöön ei tarvinnut vuotavan vaipan kanssa kiinnittää kovin paljon huomiota. Nykyrakentamisessa rakennusvaipan ilmatiiviys on kuitenkin paljon parempi, jolloin vaipan yli vallitsevat paine-erot kasvavat herkästi, jos tulo- ja poistoilmanvaihdon suhdetta ei ole säädetty huolellisesti”, hän kertoo.
Lisätutkimuksia tarvitaan
Vinha muistuttaa, että energiansäästön kannalta on tärkeää, että ilmanvaihdon määrä saadaan pieneksi, kun rakennuksen käyttöaste on pieni. Koska ilmanvaihdon vähentäminen alhaiselle tasolle ei vanhoissa rakennuksissa yleensä onnistu ilman, että paine-erot vaipan yli kasvavat, on nyt esitetty, että ilmanvaihto suljettaisiin kokonaan rakennuksista silloin, kun siellä ei ole käyttäjiä.
”Tavoitteenamme on tutkia tämän toimenpiteen vaikutuksia sisäilman laatuun lähivuosina. Ilmanvaihdon totaalinen sammuttaminen voi olla ongelma muun muassa sen vuoksi, että likaisista tiloista leviää viemärihajuja rakennukseen tai ilmanvaihtokanavien suodattimiin syntyy helpommin mikrobikasvua, kun ilman virtausolosuhteet siellä muuttuvat”, Vinha muistuttaa.
Vinhan mukaan ilmanvaihdon sammuttaminen kokonaankin voi toimia. Oleellista on se, kuinka paljon aiemmin ilmanvaihto laitetaan päälle ennen käytön alkua ja miten hyvin sisätilat saadaan huuhdeltua.
”Ilmanvaihdon kokonaan sammuttamisen vaikutuksista tarvitaan kuitenkin laajempaa tutkimusta, ennen kuin sitä voi suositella kaikissa tapauksissa”, Vinha sanoo.
Avainsanat:
