Luonnosta virtaa
Suomalaisilla on aina ollut suhde metsään, mutta suhde voi olla myös ristiriitainen: metsä koetaan virkistäväksi ja rentouttavaksi, mutta toisaalta sitä myös pelätään. Helposti saavutettavissa olevan lähiluonnon tarjoamia luontokokemuksia kannattaa hyödyntää kiireisen arjen keskellä, sillä moniaistiset luontokokemukset kohentavat mielialaa, auttavat pysähtymään hetkeen ja niillä on tutkitusti myös positiivisia fyysisiä vaikutuksia.
Toivo on useimmiten tässä ja nyt
Luontoympäristössä mutkitteleva polku, jossa aurinko kajastaa puiden lomasta, aktivoi ihmisessä toivon tuntemuksia. Luonnossa toivon kokemus herää, vaikka elämäntilanne olisikin ahdistava tai epätoivoinen. Moniaistiset luontokokemukset houkuttavat olemaan läsnä ja tuovat mielen tähän hetkeen. Toivon tavoittelussa oleellista onkin pysähtyminen ja havainnointi hetkessä. Luonto luo ihmisen mieleen myös sallivuuden kokemuksia, jolloin alamme hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme. Luontoympäristö voi auttaa meitä tekemään omien arvojemme mukaisia valintoja, mikä tuottaa mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä elämään.
Näin kuvailee ekopsykologi Kirsi Salonen, joka on tutkinut mm. suomalaisten luontosuhdetta sekä luontokokemusten vaikutuksia hyvinvointiin ja työntekijöiden työssä suoriutumiseen. Kirsi toteaa myös, että luonnon vaikutukset tuntuvat meissä hitaammin kuin nopeat ”kiksit”, joihin olemme tottuneet nykyajan runsaan viihdyketarjonnan äärellä. Rakennettu ympäristö ja arki voivat tuottaa meille stressiä, josta palaudumme luontoympäristössä kokonaisvaltaisesti.
Yksi tykkää kivistä, toinen sammalpedistä
Kirsi Salosen rauhoittava persoona tuli tutuksi myös Kiilto Familyn henkilöstöstä kootulle ryhmälle, joka osallistui alkukesästä Jyväskylän yliopistossa käynnissä olevaan LuoVi-tutkimukseen (Luonnosta Virtaa). Tutkimusryhmä pääsi viiden viikon ajan kerran viikossa nauttimaan ohjatusti työpäivän jälkeen työpaikan lähiluonnon tarjoamista luontokokemuksista.
Metsässä fiilisteltiin yksin omassa rauhassa, hakeuduttiin omaan mielipaikkaan, johon myös kutsuttiin kylään kavereita, sekä jaettiin yhdessä luonnon herättämiä tuntemuksia. Yksin järven rannalla puun alla makoillessa ja laineiden liplatusta kuunnellessa ei todistetusti pulpahtanut mieleen yksikään työpäivän aikana askarruttanut asia. Paremminkin erilaiset pilvimuodostelmat herättivät mielikuvituksen laukkaamaan, laineilla liplatellut vene sai miettimään päivän kalansaalista ja järveltä kantautunut lokkien kirkuna oli parasta musiikkia juuri siihen hetkeen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Lähde: Ylen Arkisto ”Löytöretki suomalaiseen toivoon” -sarjan jakso: Ekopsykologi Kirsi Salonen: "Usein ihmisillä on käsitys toivosta, että pitäisi itse muuttua ennen kuin voi saada toivon" https://areena.yle.fi/1-4143556
Avainsanat:
