Uutta kokeilemassa: terveisiä kuoroharjoituksista
Kiilto tarjoaa runsaasti erilaisia harrastusmahdollisuuksia henkilöstölle. Yksi niistä on kuoro, johon kuuluu kymmenkunta eri tehtävissä työskentelevää kiiltolaista. Vaikka työtä tehdessä ei aina laulattaisikaan, on melodioiden tapailu kollegoiden kanssa hauskaa puuhaa, joka irrottaa ajatukset rutiineista ja virkistää mieltä.
En osaa lukea nuotteja eikä kuorosta ole muuta kokemusta, kuin yläasteen joulu- ja kevätjuhliin lauluesityksiä varten kasattu porukka. Lukioaikoina lauloin muutaman biisin bändin kanssa, paljolti siksi, ettei kukaan muu suostunut. Yleensä laulan yksin autossa tai rallattelen kotona lasten kanssa. Musiikkia kuuntelen kyllä paljon, Röllistä rokkiin, usein töissäkin saadakseni ajatuksen virtaamaan.
Tällä kokemattomuudella suostuin osallistumaan Kiillon kuoron harjoituksiin, kun kerran heti ensimmäisellä työviikolla pyydettiin. Kuului kuulemma vähän niin kuin työnkuvaan kun edeltäjänikin oli kuoron riveissä laulanut. Kriteeriksi riitti into laulaa ja mukaan sai tulla matalalla kynnyksellä. Ajattelin että pitäähän sitä kokeilla.
Vaikka Kiillon kuoro välillä käy esiintymässäkin, on tärkein tavoite yhdessä laulaminen ja siitä nauttiminen. Ja kivaahan se olikin! Sen lisäksi, että kuoroporukassa tapasin uusia yhteisen kiinnostuksenkohteen jakavia työkavereita, oli laulamisesta muutakin konkreettista iloa. Päivä koneen ääressä kädet näppäimistöllä kangistaa rintakehän lihaksia. Laulamisen jälkeen hengitys virtasi rennommin ja palautuminen työstä oli helpompaa.
Kokemuksen vähyydestä huolimatta olen pitkään ollut kiinnostunut laulamisesta. Siksi oli iloinen yllätys, että Kiilto tarjosi siihen harrastusmahdollisuuden. Jokin pieni palanen loksahti kohdalleen ja sai aikaan pienen sisäisen sykähdyksen kuoronjohtajan ehdottaessa yhdeksi uudeksi osaksi ohjelmistoa kappaletta, jota olen kuunnellut ja kovaan äänen yksin kotona ollessani laulanut vuosia sitten, nuorena maailmanvalloituksesta tanssin ja laulun kautta haaveillen. Kappale sykähdyttää edelleen.
Tällä viikolla ainakin Twitterissä on kerännyt paljon huomiota artikkeli huumorin ja nauramisen tärkeydessä palavereissa työpaikka. Huumoria kuvattiin artikkelissa työyhteisön sosiaaliseksi liimaksi, joka ehkäisee loppuunpalamista, rentouttaa ja keventää mieltä. Eilisen kokeilun jälkeen jäin pohtimaan, että ei laulamisestakaan haittaa ole.
Laura, Kiillon viestinnästä
