Ero hämmentää sosiaalisia suhteita

Nykyinen palvelujärjestelmämme ei aina kohtaa elämäntilanteiden moninaisuutta

Parisuhteiden päättyminen on yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö, joka horjuttaa perinteistä perheajattelua. Lapsiperheiden erojen ollessa entistä tavallisempia onkin tärkeää kysyä, millaiselle tutkimustiedolle eronneiden perheiden sosiaaliturva, arjen muuttuvat käytännöt sekä auttamispolitiikka perustuvat ja mitä auttajien, viranomaisten ja päätöksentekijöiden on syytä tietää erojen myötä uudelleen muotoutuvista perheistä ja monimuotoisesta vanhemmuudesta. Näitä ajankohtaisia kysymyksiä käsittelee tänään julkistettava Ero, vanhemmuus ja tukeminen -tutkimusantologia. Monitieteiseen julkaisuun on koottu tuoreita suomalaisia parisuhteen päättymiseen, vanhemmuuteen sekä erosta johtuviin tuen tarpeisiin sekä tuen muotoihin liittyviä tutkimuksia. Kirjassa kiinnitetään huomiota eroon liittyvien käsitteiden vakiintumattomuuteen ja erilaisiin merkityksiin. Esimerkiksi asiantuntijoiden voimakkaat käsitykset yksivanhempaisuuden vaikutuksista lapseen vaikeuttavat vanhempien mahdollisuuksia arvioida omaa tilannettaan lasten kannalta. Perhepoliittinen järjestelmä joustamaton Kirjassa analysoidaan myös eron vaikutuksia perheenjäsenten sosiaalisiin suhteisiin ja erityisesti lasten mahdollisuuksia ylläpitää suhteitaan läheisiinsä. – Ero voi hämmentää sosiaalisia suhteita paljon laajemmin kuin olemme tottuneet ajattelemaan, kertoo kirjan toimittaja, yliopistonlehtori Aino Kääriäinen Helsingin yliopistosta. Myös perhepoliittiset etuudet mukautuvat erittäin hitaasti muuttuviin tarpeisiin. Järjestelmän joustamattomuus voi vaikuttaa oleellisesti vanhempien kykyyn muovata yhdessä eron jälkeistä vanhemmuutta lasten parhaaksi. Ajankohtaisia näkökulmia kirjassa ovat myös isien tilanteen ja lapsen hyvinvoinnin välisten yhteyksien tarkastelu sekä lasten kokemukset vuoroasumisesta. Siinä käsitellään myös aikuistuneiden kokemuksia vanhempiensa erosta ja nostetaan esiin haasteita, joita vanhemmat joutuvat parisuhdevaikeuksissaan ratkaisemaan lastensa hyvinvoinnin turvaamiseksi. Eronneiden vanhempien yhteistyö onkin yksi eroon liittyvistä suurista haasteista. – Tutkimus osoittaa, että on erittäin tärkeää luoda myös perhepoliittisesti tasavertaiset edellytykset vanhemmuuden jatkumiselle parisuhteen päättymisestä huolimatta. Miesten keskinäistä tukea, vertaistukijana toimimista ja dialogiseen suhteeseen asettumista eronneiden kanssa analysoidaan kirjassa monipuolisesti. Sosiaalityöntekijän asiantuntijuuden haasteet lapsen huolto- ja tapaamissopimuspalvelussa sekä työn kehittäminen nostetaan myös esiin. – Suositeltavaa olisi vahvistaa psykososiaalista työotetta sopimusteknisen työskentelytavan sijaan, painottaa professori Pirjo Pölkki Itä-Suomen yliopistosta. Ero, vanhemmuus ja tukeminen -tutkimusantologia: Monitieteiseen julkaisuun on koottu tuoreita suomalaisia parisuhteen päättymiseen, vanhemmuuteen sekä erosta johtuviin tuen tarpeisiin sekä tuen muotoihin liittyviä tutkimuksia. Kymmenen tutkijan tutkimustyötä avaavan julkaisun ovat toimittaneet Aino Kääriäinen sekä Juha Hämäläinen ja Pirjo Pölkki. Lastensuojelun Keskusliitto on kustantanut kirjan osana Neuvo-projektia. Arvostelukappale tilaukset: Heikki Koiso-Kanttila Lastensuojelu Keskusliitto puh. 040 589 4441 heikki.koiso-kanttila@lskl.fi