Metsien talouskäytön ja luonnonsuojelun välinen jännite vaikeuttaa metsäpolitiikan kansainvälistä sääntelyä

Tiedote 23.4.2004 Metsien talouskäytön ja luonnonsuojelun välinen jännite vaikeuttaa metsäpolitiikan kansainvälistä sääntelyä Toistaiseksi ratkaisemattomalta vaikuttanut ristiriita luonnonvarojen talouskäytön ja luonnonsuojelun välillä on johtanut siihen, että metsien käyttöä ei sääntele yksikään kansainvälinen sopimus. Kansainvälisen talousoikeuden instituutin ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteistyönä valmistuneessa tutkimuksessa todetaan kuitenkin, että talouden ja suojelun intressit eivät ole täysin yhteensovittamattomat. Metsien vähenemistä ja metsien biodiversiteetin köyhtymistä on jo jonkin aikaa pidetty sellaisina yleismaailmallisina ongelmina, jotka vaativat välitöntä toimintaa. Metsäasioissa suuri joukko organisaatioita ja toimijoita onkin osallistunut kansainväliseen ja alueelliseen yhteistyöhön. Tästä huolimatta kansainvälisellä areenalla ei vieläkään ole löydetty sellaisia mekanismeja, jotka mahdollistaisivat ongelmien tehokkaan ratkaisemisen. Tällä hetkellä metsien käyttöä ei sääntele sitovasti yksikään kansainvälinen sopimus huolimatta lisääntyneestä kansainvälisestä ympäristösääntelystä ja metsiä kohtaan osoitetusta mielenkiinnosta. Kansainvälisen metsien käyttöä koskevan sääntelyn toteuttamista vaikeuttaa nimenomaan luonnonsuojelutavoitteen ja luonnon hyväksikäytön intressin yhteentörmäys. Rion ympäristö- ja kehityskokouksessa vuonna 1992 solmittu luonnon monimuotoisuutta koskeva Biodiversiteettisopimus sitoo siihen liittyneitä valtioita. Sopimus koskee myös metsien biodiversiteettiä. Riossa sovittiin myös ns. kansainvälisistä metsäperiaatteista, jotka asettavat metsien käyttöä koskevia toimintaohjeita, mutta jotka eivät kuitenkaan ole laillisesti sitovia. Biodiversiteettisopimus heijastelee kansainvälisiä luonnonsuojeluintressejä, kun taas kansainväliset metsäperiaatteet velvoittamattomuudessaan kuvastavat kansallisvaltioiden oikeutta päättää itsenäisesti luonnonvarojen hyväksikäytöstä. Näitä intressejä on pyritty sovittamaan yhteen paitsi kansainvälisessä ympäristölainsäädännössä myös kansainvälistä kauppaa koskevassa lainsäädännössä. Ympäristölainsäädännössä ovat viime vuosina yleistyneet ns. pehmeä oikeus (soft law) ja markkinakannustimiin perustuva sääntely. Pehmeällä oikeudella tarkoitetaan esimerkiksi ympäristönsuojelun alalla laadittuja suosituksia ja toimintaohjeita, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia velvoitteita, mutta jotka osoittavat tavoitteita, joihin järjestelyissä mukana olleet valtiot ovat olleet valmiita yhtymään. Markkinakannustimiin perustuvalla sääntelyllä tarkoitetaan mm. erilaisia korvauksia, tukia tai verohelpotuksia. Sitovan kansainvälisen metsäsopimuksen puuttuessa myös metsien käytössä on turvauduttu edellä mainittuihin instrumentteihin. Ympäristötaloustieteessä on viime vuosina pyritty osoittamaan, että talouden ja ympäristön intressit voivat olla yhteensovitettavissa. Biodiversiteetillekin on kyetty osoittamaan taloudellista arvoa, ja biodiversiteettiä on entistä enemmän alettu tarkastella voimavarana ja taloudellisena hyödykkeenä. Lisätietoja: Stiina Löytömäki, Helsingin yliopisto, puh. 09-19123371, stiina.loytomaki@helsinki.fi Paula Horne, Metsäntutkimuslaitos, Helsingin toimipaikka, puh. 010 211 2220, paula.horne@metla.fi Julkaisu: Löytömäki, Stiina. 2004. Forests and EU - Perspectives for the international governance of natural resources and the conservation of biodiversity. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 914. Tilaukset: Metla/kirjasto, p. 010 211 2200, kirjasto@metla.fi Tiedote Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/2004/2004-04-23-biodiversiteetti.htm ------------------------------------------------------------ Tämän tiedon Teille välitti Waymaker, http://www.waymaker.fi Seuraavat tiedostot ovat ladattavissa: http://www.waymaker.net/bitonline/2004/04/23/20040423BIT00140/wkr0001.doc http://www.waymaker.net/bitonline/2004/04/23/20040423BIT00140/wkr0002.pdf