Julkaisuvapaa 20.3.2008: Käsivarren erämaa-alueelle hoito- ja käyttösuunnitelma
Matkailullisesti Suomen merkittävimmälle lakisääteiselle erämaa-alueelle on nyt vahvistettu hoidon ja käytön periaatteet.
Käsivarren erämaa-alue on Suomen toiseksi suurin lakisääteinen erämaa-alue, pinta-alaltaan lähes 220 000 hehtaaria. Sekä luontonsa, että kulttuurinsa puolesta Käsivarsi on ainutlaatuinen osa Suomea. Alueen luoteisosan suurtunturit ovat Suomessa ainoa alue, joka kuuluu Skandinavian vuoriston vedenjakajaan, Köli-vuoristoon. Kaikki Suomen yli 1000 metriä korkeat tunturien laet Saanaa lukuun ottamatta sijaitsevat Käsivarren erämaa-alueella.
Suomessa perustettiin vuonna 1991 erämaalailla 12 erämaa-aluetta, jotka kaikki sijaitsevat Lapin alueella ja suurin osa saamelaisten kotiseutualueella. Kansainvälisesti erämaat määritellään alueiksi, jotka ovat laajoja, syrjäisiä, tiettömiä, lähes asumattomia ja varsin luonnontilaisia. Suomen erämaat ovat kuitenkin olleet ja ovat edelleen ihmisten käytössä. Siksi ne eivät ole täysin luonnontilaisia, asumattomia, eivätkä myös täysin syrjäisiä.
Virkistyskäyttö on erämaa-alueen nuorin maankäyttömuoto, mutta Suomen muihin erämaihin verrattuna retkeilijät löysivät Käsivarren jo suhteellisen varhain. Edelleen Käsivarren erämaa-alue on retkeilijöiden ja matkailijoiden keskuudessa suosituin Suomen lakisääteisistä erämaista, sillä sinne tehdään vuosittain useita tuhansia käyntejä. Erämaa-alue on myös Kilpisjärven matkailualueen yksi tärkeä vetovoimatekijä.
Hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan yrittäjille myönnetään lupia ohjattujen moottorikelkkasafarien järjestämiseen Kilpisjärveltä Haltille. Vuomakkaalle voidaan perustaa päivätupa lähinnä moottorikelkkasafarien taukopaikaksi. Muuten erämaahan ei rakenneta virkistyskäytön tupia uusiin paikkoihin.
Erämaalain tavoitteena on alueen erämaaluonteen säilyttäminen, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaaminen sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittäminen. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on näiden erämaalain asettamien tavoitteiden yhteensovittaminen eri käyttäjäryhmien kesken.
Yhteensovittamisen yksi keino on erämaa-alueiden jakaminen eri vyöhykkeisiin. Vyöhykejako turvaa porotalouden harjoittamisen edellytykset, sillä se säätelee mm. virkistyskäytön rakenteiden sijoittumista sekä luontomatkailutoiminnan suuntautumista alueilla. Vyöhykkeet eivät rajoita paikallisten ihmisten perinteisiä oikeuksia, kuten poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta.
Erämaalain mukaisesti Metsähallitus laatii kaikille erämaa-alueille hoito- ja käyttösuunnitelmat, jotka ympäristöministeriö vahvistaa. Tähän mennessä vahvistettuja suunnitelmia on viisi: Kemihaaran, Hammastunturin, Pöyrisjärven, Vätsärin ja nyt viimeisimpänä 10.1.2008 vahvistettu Käsivarren erämaa-alueen suunnitelma.
Lisätietoja:
Käsivarren erämaa-alue: aluepäällikkö Pirjo Seurujärvi, puh. 0400 125 782
Hoito- ja käyttösuunnitelmat: erikoissuunnittelija Elina Stolt, puh. 0400 398 983
www.luontoon.fi, www.metsa.fi/hks
