Luonnon monimuotoisuuden päivä 22.5. ja Euroopan kansallispuistopäivä 24.5: Kansallispuistomme ovat luonnon monimuotoisuuden keitaita.
Suomalaisten sielunmaisemia ovat järvet, meri saaristoineen, vanhat metsät, harjut, kedot ja niityt, suot sekä tunturit. Nämä ovat perusluontotyyppejä, joita kansallispuistoissa suojellaan suurina ja mahdollisimman luonnontilaisina kokonaisuuksina. Siksi 35 kansallispuistollamme on huomattava merkitys luontomme monimuotoisuudelle. Kansallispuistoissa suojellaan ja hoidetaan myös kaikkein uhanalaisimpia luontotyyppejämme. Metsähallitus toivottaa suomalaiset tutustumaan kansallispuistojen ainutlaatuiseen luontoon viikonloppuna 22.-23.5, jolloin kansallispuistoissa järjestetään paljon retkiä ja yleisötilaisuuksia.
Lauantai 22.5. on YK:n luonnon monimuotoisuuden vuoden teemapäivä, ja maanantai 24.5. Euroopan kansallispuistopäivä. Luonnon monimuotoisuuden suojelun tärkein työkalu on suojelualueverkosto, jonka helmiä kansallispuistot ovat. Kansallispuistojen verkosto suojelee lähes kaikkia tyypillisiä suomalaisia luontotyyppejä ja elinympäristöjä sekä niiden rikasta lajistoa. Jokaisella kansallispuistolla on omat erityispiirteensä, jotka tekevät siitä merkittävän osan puistoverkostoa (ks. kansallispuistolista ja luontoluonnehdinnat tiedotteen lopusta). Kansallispuistoissa on suojeltuna myös luontotyyppejä, joista Suomella on Euroopan laajuinen suojeluvastuu. Näitä alueita ovat mm. suuret aapasuot ja yhtenäiset boreaaliset havumetsät. Laaja-alaisissa kansallispuistoissa voidaan suojella kokonaisia metsä- ja suoekosysteemejä, sillä kansallispuiston minimikokokin on 1 000 hehtaaria. Etelä-Suomessa puistojen keskikoko on noin 5 000 hehtaaria, Lapin suurten kansallispuistojen alat ovat jopa monikymmenkertaisia. Monissa kansallispuistoissa on suojeltuna myös Euroopassa ensisijaisesti suojeltaviksi luokiteltuja luontotyyppejä, joita Suomessa on kaikkiaan 14. Tällaisia elinympäristöjä ovat edellä mainittujen luonnontilaisten havumetsien ja aapasoiden lisäksi esimerkiksi dyynit, rannikon laguunit, merenrantaniityt, palsasuot ja tulvametsät. Monet perinneympäristöt kuten niityt ja kedot ovat kansallisestikin uhanalaisia, mikä korostaa kansallispuiston merkitystä monimuotoisuuden säilyttämisessä. Kansallispuistot ovat myös monen uhanalaisen eliölajin koti. Lajeihin kuuluu tunnettuja, paljon elintilaa vaativia eläinlajeja, kuten saimaannorppa ja maakotka. Joukossa on myös harvinaisia, suolaisista tai kalkkipitoisista ympäristöstä pitäviä kasvilajeja ja vanhoista metsistä riippuvaisia selkärangattomia. Ihminen ja luonto mahtuvat kansallispuistoon Euroopan kansallispuistopäivää vietetään tänä vuonna teemalla ”Luonnon monimuotoisuus ja ihmiset: jääkö tilaa luonnolle”. Jopa Suomen suosituimmissa kansallispuistoissa, joissa on vuosittain satojatuhansia käyntikertoja, arvokasta luontoa onnistutaan säilyttämään kiitos retkeilyä ohjaavien rakenteiden ja palveluiden sekä aktiivisten luonnonhoitotoimien. ”Kansallispuistoihin ja muihin suojelualueisiin kohdistuu paljon yhteiskunnallisia tarpeita. Onnistumme sovittamaan ne yhteen luonnon monimuotoisuuden suojelun kanssa, koska hoidamme koko maan kattavaa suojelualueverkostoa kokonaisuutena”, sanoo luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen Metsähallituksen luontopalveluista. Suomen kansallispuistot ovat yhdysvaltalaisten esikuviensa mukaisia: jylhiä ja luonnontilaisia. Ensimmäiset kansallispuistot perustettiin Suomeen 1938. ”Kansallispuistoaatteeseen kuuluu vahvasti kansallismaiseman käsite, kuten vuonna 1938 perustetuilla Pyhä- ja Pallastunturin kansallispuistoilla. Kaikki 35 kansallispuistoamme ovat Suomelle tyypillisiä ja suomalaisille rakkaita maisemia, arvokkaita luontokohteita ja kaikille avoimia virkistäytymisalueita”, Väisänen sanoo. Lisätietoja: Metsähallitus, luontopalvelut: luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen, 0400 459 574, viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist, 0400 425 666 Tiedot kansallispuistojen retkistä ja tapahtumista 22.-23.5. sekä kansallispuistojen palvleut ja sijainti: www.luontoon.fi Liitteet: Valokuvat median käyttöön kahdeksasta kansallispuistosta, jotka edustavat perusluontotyyppejä ja suomalaisia kansallismaisemia. Kuvat ovat veloituksetta käytössä tämän tiedotuksen yhteydessä. Suomen kansallispuistot sekä Merenkurkun maailmanperintöalue ja niiden luonnonpiirteet Etelä-Suomen kansallispuistot: Itäisen Suomenlahden kansallispuisto on tunnettu monipuolisesta linnustostaan ja sotahistoriastaan. Tyrskyjen pieksemillä saarilla on merilintujen paratiisi, joka huipentuu keväällä satojen tuhansien vesilintujen ja kahlaajien lintujen muutossa, arktikassa. Liesjärven kansallispuiston Korteniemen perinnetilaa ja perinnemaiseman vanhoja viljelykasveja hoidetaan samaan tapaan kuin sata vuotta sitten. Ahonnokan vanhan metsän alue ja komea, järvimaisemaa halkova Kyynäränharju kuuluvat puistoon. Nuuksion kansallispuisto eli pääkaupunkiseudun vihreä keidas on osa Nuuksion järviylänköä, joka on Uudenmaan laajin ja luonnonarvoiltaan tärkein yhtenäinen salo. Kansallispuistosta löytyy useita kymmeniä uhanalaisia tai silmälläpidettäviä eläin-, kasvi- ja sienilajeja. Tammisaaren saariston kansallispuistossa voi nauttia niin sisäsaariston tummista metsistä, ulkosaariston kallioluodoista kuin ulkomeren pauhusta. Monipuolisessa saaristossa liikkuvaa veneilijää ilahduttaa vahva merikotkakanta. Torronsuon kansallispuisto on yksi Etelä-Suomen suurimmista soista, jonka itäosa on erityisen muhkea ja erämainen. Lintu- ja hyönteislajeiltaan rikas suo on säilynyt lähes luonnontilaisena, vaikka sijaitsee vanhojen viljelysseutujen ja suurten kaupunkien lähellä. Valkmusan kansallispuistossa retkeilijä voi nauttia eteläisen Rannikko-Suomen suurimmista suoalueista. Kansallispuiston avaraan maisemaan tuo kiinnostavan lisän mahtava Kymijoki, joka virtaa alueen pohjoisreunalla. Päijänteen kansallispuistoon pääsee vesiteitse. Se on jyrkkien kallioiden, hiekkaisten harjujen ja pienten luotojen muodostama saaristokokonaisuus. Kansallispuistoon kuuluu lähes viitisenkymmentä rakentamatonta saarta ja luotoa sekä osia asutuista saarista. Repoveden kansallispuisto ja siihen liittyvä aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue muodostuvat laajoista metsistä, jylhistä kalliojyrkänteistä ja kymmenistä kirkkaista järvistä ja lammista. Kymenlaakson korkeimmat kohdat kohoavat jylhällä Repoveden alueella. Saaristomeren kansallispuisto on jääkauden lapsi Itämeren sylissä. Puistossa suuret selkävedet erottavat yli kaksituhatta erikokoista saarta. Pienimmät ovat tuulen tuivertamia luotoja ja suurimpien saarien perinnemaisemissa ja niityillä lampaat laiduntavat. Itä-Suomen kansallispuistot: Kolin kansallispuistoa leimaavat kuuluisa kansallismaisema, taiteilijoiden näköalapaikat, maailman vanhimpiin lukeutuva vaarojen kiviaines, Pielisen järvenselät, kaskitulet ja perinnemaisemat. Koloveden kansallispuisto suojelee Saimaan luonnontilaista saaristoluontoa, saimaannorpan elinympäristöä ja eteläsuomalaista metsäluontoa. Erämainen kansallispuisto on luonnonrauhan ja hiljaisuuden tyyssija. Linnasaaren kansallispuisto satoine saarineen esittelee suomalaista järviluontoa parhaimmillaan. Linnasaari on Koloveden ohella saimaannorpan kotipesä. Patvinsuon kansallispuistossa pohjoinen taiga ja aapasuot kohtaavat etelän metsät ja keidassuot puistossa, jossa myös karhu, ahma, susi ja ilves viihtyvät. Patvinsuo on kansainvälisesti merkittävä suoluonnon suojelu- ja tutkimusalue. Tiilikkajärven kansallispuisto tunnetaan hienoista hiekkarannoistaan, joista Venäjänhiekka on puiston helmi. Takamaiden historian havinan havaitseee raudan sulatuksen hyttihaudalla, Täyssinän rauhan rajapyykillä tai Tiilikanaution torpassa. Petkeljärven kansallispuisto on kuin maisema postikortissa. Jääkauden aikaisista joenuomista muotoutuneet hiekkaharjut ovat upeita vaellusmaastoja, joilta avautuu kaunis näkymä ympäristön järvien ja metsien yli. Hiekkapohjaisen maaperän ansiosta luonnonpuiston lähteiden ja järvien vesi on kristallinkirkasta. Länsi-Suomen kansallispuistot: Isojärven kansallispuistossa vaihtelevat erämaiset järvi- ja metsämaisemat, jonka helmenä on järeiden puitten aarniometsälehto. Puiston tunnuseläin on majava ja kanadanmajavan insinöörin työn jälkiä voi katsella eri puolilla aluetta. Helvetinjärven kansallispuisto on jylhää pohjois-hämäläistä saloseutua, jonka erikoisuutena ovat syvät rotkolaaksot, jyrkkärantaiset järvet ja järeät metsät, joita monet taiteilijat ovat taltioineet. Kuuluisin nähtävyys on Helvetinkolun rotko. Kauhanevan-Pohjakankaan kansallispuisto sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Satakunnan rajamailla. Puiston maisemaa hallitsevat mäntykankaat ja laajat ja avoimet nevat, joista merkittävin on suuri kermikeidasuo Kauhaneva. Kurjenrahkan kansallispuisto on Varsinais-Suomen laajin ja monipuolisin suojeltu suoalue, jonka ydin on metsäisten saarekkeiden pilkkoma Kurjenrahkan kermikeidas. Puistossa pääset nauttimaan myös ikimetsän lumoista Pukkipalon aarniometsässä. Lauhanvuoren kansallispuisto on yksi Länsi-Suomen korkeimmista paikoista. Korkeudessaan se on kilpailija Koillis-Suomen ja Lapin vaaroille. Puisto tunnetaan karuista mäntykankaista, lähteiköistä ja lähdepuroista, allikkoisista soista sekä muinaisista rantakivikoista.Lauhanvuori kiinnostaa geologeja, koska alueen maaperä on Suomessa harvinaista hiekkakieveä. Leivonmäen kansallispuisto on monipuolinen ja maisemaltaan vaihteleva. Puiston läpi kulkee pitkä, polveileva hiekkaharju, jonka laelta avautuu kaunis näkymä yli metsien, järvien ja aavan Haapasuon. Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto sijaitsee Kokemäen joen varrella. Puistoon kuuluu laajoja suoalueita ja matala, rehevä Puurijärvi, joka on kansainvälisesti merkittävä lintukohde. Myös kansallispuiston suoalueet ovat linnustoltaan monipuolisia ja puistoalueella on myös runsaasti vesihyönteisiä ja -kasveja. Pyhä-Häkin kansallispuisto on koskemattomien aarniometsien ja ikivanhojen puiden sekä soiden puisto. Monet harvinaiset lintu-, hyönteis- ja kasvilajit ovat asettuneet puiston metsien suojiin, joiden vanhimmat puut ovat nähneet jopa kuusi vuosisataa. Salamajärven kansallispuisto sijaitsee karun kauniilla Suomenselän vedenjakaja-alueella, ja puisto tunnetaan erityisesti monipuolisesta suoluonnosta ja erämaan eläimistä. Hyvällä onnella saattaa soiden laitamilla tavata metsäpeuran, puiston tunnuseläimen. Seitsemisen kansallispuistosta löydät Suomen parhaiten säilyneet aarnimetsät, suoluontoa ja runsaasti vaellusreittejä. Koveron perinnetilalla voi kuvitella, millaista työntäyteinen elämä on ollut syrjäisellä tilalla metsän keskellä. Pohjanmaan ja Kainuun kansallispuistot: Oulangan kansallispuisto on luonnon kohtauspaikka, jota hallitsevat vaarat, jokilaaksot, kosket ja suot. Rokuan kansallispuistossa löytää jääkauden jälkeensä jättämiä harjukuoppia suppia, rantavalleja ja dyynejä. Hiekkakangasmetsissä hohtavat kuuralta näyttävät jäkälämatot. Hiidenportin kansallispuiston sydän on jylhä rotko, jota ympäröi kainuulainen soiden ja kankaiden mosaiikki. Merenkurkun maailmanperintöalue on kansainvälisesti merkittävä matala moreenisaaristo, joka muuttuu alati. Ihmisen ja luonnon vuorovaikutus näkyy kaikessa. Alue on ainutlaatuinen, kahden valtion (Suomi ja Ruotsi)yhteinen luonnonperintökohde UNESCOn maailmanperintökohteiden joukossa. Lapin kansallispuistot: Perämeren kansallispuistoa leimaa maankohoamisen luoma, alati muuttuva meriluonto, jossa näkyvät kalastuselinkeinon muovaamat perinneympäristöt. Riisitunturin kansallispuisto on tunturipaljakka, jonka rinteitä värittävät rinnesuot. Talvella Riisitunturi on tykkypuiden koti. Lemmenjoen kansallispuisto on Euroopan laajin tietön metsäerämaa. Kansallispuisto tarjoaa kodin kaikille Suomen luonnon suurpedoille. Kulttuuri ja historia näkyvät puistossa saamelaisen poronhoidon sekä kullankaivun muodossa. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa tunturien siluetti on lähes aina läsnä. Reitit ohjaavat kulkijan parhaille paikoille ihailemaan kansallismaisemaa. Pallastunturilla voi nauttia Euroopan puhtaimmasta ilmasta. Urho Kekkosen kansallispuiston huikeat maisemat muodostuvat avarista tuntureista, rannattomista aapasoista sekä metsistä. Pyhä-Luoston kansallispuiston maisemassa vaihtelevat vanhat metsät, jylhät ja karut kerot sekä syvät kurut. Alueen nimistö kertoo muinaisesta saamelaishistoriasta.
