Metsähallitus istuttaa Taivalkoskella liito-oraville haapoja
TIEDOTE Julkaistavissa 16.6.2004 Metsähallitus istuttaa Taivalkoskella liito-oraville haapoja Metsähallitus parantaa liito-oravan elinolosuhteita istuttamalla Koillismaalle Taivalkosken Purnunvaaran kuusivaltaisiin metsiin haapaa liito-oravan tuleviksi ravinto-, lisääntymis- ja suojapuiksi. Liito- orava (Pteromys volans) on tavallista oravaa pienempi, arka uhanalainen yöeläin, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on EU:n direktiivillä kielletty. Liito-oravien esiintymisalueiden hakkuut suunnitellaan Metsähallituksessa siten, että varsinaisten pesintä- ja levähdyspuiden lisäksi myös arvioidut kulkuyhteydet eri ydinalueiden välillä säästetään. Yhteyksien säilyminen on tärkeää, sillä liito-orava on maanpinnalla liikkuessaan kömpelö eikä yleensä pysty ylittämään aukeita, joiden yli se ei pysty liitämään. Elinkykyisen kannan ylläpitämiseksi Metsähallitus kokeilee nyt myös liito-oraville elintärkeiden haapojen istuttamista liito-oraville Purnunvaaraan. Purnunvaarassa, kuten monessa muussakin ikääntyvässä metsässä, lehtipuut kuolevat ja vain havupuita jää jäljelle. Liito- oravalle, joka useimmiten pesii haapojen vanhoissa tikankoloissa ja syö lehtipuiden lehtiä, silmuja ja norkkoja, tämä tietää hankaluuksia. Purnunvaaraan istutetaan tänä kesänä 1 600 haavan tainta, jotka kasvaessaan tarjoavat niin ravintoa kuin pesäkolonpaikkoja alueen liito- oraville. Työn tekevät Metsähallituksen Taivalkosken metsurit kesäkuun aikana. Liito-orava suosii yleensä elinympäristönään varttunutta kuusisekametsää, jossa on eri kokoista haapaa, leppää ja koivua. Ravinto- , lisääntymis- ja suojapuina erityisesti suuret haavat ovat tärkeitä. Liito-orava viettää suurimman osan ajastaan suurissa koivuissa, haavoissa ja lepissä ja Pohjois-Suomessa sen ydinelinpiireinä toimivat usein rehevät kohteet kuten painanteet ja puronvarret. Liito-orava on pohjoisen havumetsävyöhykkeen laji, jota esiintyy Japanin pohjoisosista Siperian läpi Suomeen, Viroon ja Latviaan asti. Eniten liito-oravia on Venäjällä ja Suomessa. Lajin varsinaista päälevinnäisyysaluetta ovat Etelä- ja Keski-Suomi, mutta sitä esiintyy harvakseltaan myös Kainuussa ja Koillismaalla. Liito-oravien tarkasta lukumäärästä ei ole yksimielisyyttä, mutta sen on todettu vähentyneen viimeisen sadan vuoden aikana ja se on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. Kannan suuruudesta saadaan tarkkoja tietoja lähivuosina, kun meneillään olevat tutkimukset valmistuvat. Liito-oravaa on erittäin vaikea havaita, ja useimmiten maastossa havaitaankin vain sen papanoita. Lisätietoja: tiimiesimies Kari Louhisalmi, Metsähallitus, gsm 0400 289 168 ympäristöpäällikkö Maarit Kaukonen, Metsähallitus, gsm 0400 266 740 ------------------------------------------------------------ Tämän tiedon Teille välitti Waymaker, http://www.waymaker.fi Seuraavat tiedostot ovat ladattavissa: http://www.waymaker.net/bitonline/2004/06/16/20040616BIT00280/wkr0001.pdf