Uutta tietoa Karjalankannaksen liito-oravan ja valkoselkätikan kantojen tilasta sekä laatokannorpasta Metsähallituksen Yhteiset uhanalaiset -hankkeen avulla

Julkaistavissa 16.01.2007 klo 13

Yhteiset uhanalaiset Interreg III A -hankkeessa selvitettiin eräiden meille tärkeiden ja mielenkiintoisten lajien esiintymistä Karjalankannaksella ja Laatokan eteläpuolisella vyöhykkeellä sekä vastaavasti rajan Suomen puoleisella alueella kolmen maastokauden aikana. Lisäksi kehitettiin Parikkalan Siikalahden ja kannaksella sijaitsevan Äyräpäänjärven lintuvesiyhteistyötä sekä vahvistettiin yhteistyötä Leningradin alueen kollegojen kanssa. Hanke käynnistyi vuonna 2004 ja päättyy tammikuun 2007 lopussa. Päätoteuttajana oli Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut.

Liito-oravan esiintymistä kartoitettu Karjalankannaksella – esiintymiä löytyi odotettua vähemmän

Venäjän Karjalankannaksella liito-oravan esiintyminen on samankaltaista kuin läheisillä alueilla Kaakkois-Suomessa. Molemmilla alueilla esiintyminen on laikuttaista. Liito-oravan asuttamia paikkoja löytyi Karjalankannakselta vähemmän kuin ennen kartoitusta oletettiin. Kartoituksen mukaan kanta on siellä yhtä harva tai jopa hieman harvempi kuin Kaakkois-Suomessa ja näyttääkin siltä että Karjalankannaksella ei olekaan vahvaa kantaa täydentämään Suomen populaatiota. Kartoitus tehtiin vuosien 2004–2006 aikana, ja se oli ensimmäinen kvantitatiivinen liito-oravatutkimus Karjalankannaksella.

Suomen valkoselkätikkakanta saa tärkeää täydennystä luoteisen Venäjän vahvasta kannasta

Valkoselkätikan levinneisyyttä kartoitettiin Etelä-Karjalassa ja Venäjän puolella aiemmin tutkimattomilta alueilta Karjalankannakselta ja Laatokan Karjalassa.Vuosittainen muuttovoitto ja ajoittaiset massavaellukset lisäävät kantaa ja perimän monimuotoisuutta Suomessa. Etelä-Karjalan viime vuosien kannan vahvistuminen on epäilemättä suurelta osin Kannakselta ja Laatokan Karjalasta saadun muuttovoiton ansiota.Valkoselkätikan pesäpoikasia rengastettiin hankkeen aikana yhteensä 99, Venäjällä 52 ja Suomessa 47 vuosina 2004– 2006. Rengastuksen perusteella lintujen alkuperä on selvitettävissä, ja niiden liikkumista rajan yli voidaan seurata lähivuosina.

Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa on runsaasti valkoselkätikalle hyvin soveltuvia elinympäristöjä eli lahopuustoisia vanhoja lehtimetsiä. Pesimätiheys Karjalankannaksen eteläosissa on suuri Suomeen verrattuna, ja siellä reviirit ovat suuria ja yhtenäisiä alueita.

Laatokannorppa tarvitsee aikaisempaa tehokkaampaa suojelua

Laatokannorpan kanta on aikaisempien selvitysten perusteella noin 3000–5000 yksilöä. Yhteiset uhanalaiset -hankkeessa on kartoitettu laatokannorpan kalanpyydyskuolleisuutta ja rantamakuualueita. Norpan kalanpyydyskuolleisuus Laatokalla on suuri, vuosittain jopa 480 yksilöä eli yli 10 % laatokannorpan kannasta. Se on uhkana lajin tulevaisuudelle. Tieto hyljelaumojen rantamakuualueiden sijainnista on tärkeä norpan suojelun kannalta. Valamon luontopuiston norppaselvitys osoitti rannoilla lepäävien laatokannorppalaumojen olevan erittäin herkkiä ihmisten aiheuttamalle häiriölle. Hankkeen aikana valmistuivat esitykset suojelun tehostamiseksi Valamon saaristossa.

Lisätietoja:
Projektipäällikkö Hanna Lindblom: puistopariyhteistyö, Metsähallitus, p. 040 8449628
Timo Laine, vastuuhlö: valkoselkätikka, suunnittelija, Metsähallitus, p. 040 5881 766
Ilpo Hanski, vastuuhlö: liito-orava, yli-intendentti, Luonnontieteellinen keskusmuseo 09 191 44288
Tero Sipilä, vastuuhlö:saimaan- ja laatokannorppa, suojelubiologi, Metsähallitus 0400 659 668