Valkoselkätikkakanta elpyy Suomessa - sukupuutto uhkaa Ruotsissa
Suomen valkoselkätikkakantaa on seurattu järjestelmällisesti jo 20 vuoden ajan. Vaikka kanta on elpynyt lähes sukupuuton partaalta, on valkoselkätikka edelleen yksi Suomen uhanalaisimmista linnuista. Metsähallitus järjestää 2.2.2008 Jyväskylässä suomalais-pohjoismaalaisen kutsuseminaarin, jossa käydään läpi lajin seurantatutkimuksen tuloksia ja suojelutilannetta Suomessa ja naapurimaissa.
Valkoselkätikkakanta on Suomessa 20 vuoden seurantajakson aikana elpynyt lähes sukupuuton partaalta. Alimmillaan lajin kanta oli vuonna 1994, jolloin Suomesta löydettiin vain 11 pesivää valkoselkätikkaparia. Tämän jälkeen kanta on lähtenyt hitaaseen nousuun, ja viimeisen viiden vuoden aikana maamme pesimäkanta on lähes kaksinkertaistunut.
Viime vuonna meillä todettiin 61 pesintää ja lisäksi varmistettiin 27 pesimäaikana asuttua reviiriä. Lajin runsastumiseen ovat vaikuttaneet monet syyt. Hyvä poikastuotto ja vaelluslinnut ovat vahvistaneet kantaa erityisesti maamme itäosassa. Elinympäristöjen suojelu, lajille sopivien kohteiden hoitotoimet sekä valkoselkätikan huomioiminen metsien käsittelyssä ovat parantaneet lajin elinmahdollisuuksia.
Valkoselkätikan seurantaan ja suojeluun ovat osallistuneet WWF, Metsähallitus ja alueelliset ympäristökeskukset. Hyvin tärkeä rooli seurannassa on koko ajan ollut vapaaehtoisilla lintuharrastajilla.
Naapurimaissa valkoselkätikan tilanne vaihtelee suuresti
Ruotsin tuhansien parien vahvuinen kanta alkoi vähentyä jo 1910-1920-luvuilla. 1980-luvun alussa populaatiosta oli jäljellä enää noin 100 paria ja vuosikymmentä myöhemmin vain 30 paria.
”Etsinnöistä ja suojelutoimista huolimatta Ruotsissa ei ole tiedossa tällä hetkellä kuin yksi valkoselkätikkapari”, kertoi Ruotsin valkoselkätikkaprojektin vetäjä Kristoffer Stighäll. Romahduksen syynä on ollut sopivien elinympäristöjen puute tehokkaan metsätalouden seurauksena. Suojelutoimiin ryhdyttiin liian myöhään eristyneen populaation vähentyessä siihen pisteeseen, että yksittäiset linnut jäivät kymmenien kilometrien päähän toisistaan. Stighällin mukaan valkoselkätikan pelastamiseksi tulee suojella entistä enemmän vanhoja lehtipuuvaltaisia metsiä, huolehtia elinympäristöjen hoidosta ja vahvistaa tikkakantaa siirtoistutuksilla Norjasta.
Tilanne Norjassa poikkeaakin selvästi Suomesta ja Ruotsista. Tutkija Asbjorn Lie esitteli viimeaikaisten inventointien tuloksia, joiden mukaan Norjassa pesii tänä päivänä noin 1850 valkoselkätikkaparia. Jyrkkien rinnemetsien talouskäyttö ei ole vähentänyt elinympäristöjä siinä määrin kuin naapurimaissa. Kostea rannikkoilmasto luo hyvät edellytykset lajin tarvitseman lahopuuston syntymiselle. Paikoitellen nopeasti lahoava mänty tajoaa valkoselkätikoille kelvollista hyönteisravintoa siinä kuin koivukin, mikä on selkeä ero Suomeen ja Ruotsiin verrattuna.
Suomen valkoselkätikka-asiantuntijat ovat selvittäneet myös Venäjän valkoselkätikkatilannetta erityisesti Kannaksella yhdessä venäläisten tutkijoiden kanssa. Vähemmän intensiivisen metsänhoidon seurauksena Kannaksella ja Laatokan Karjalassa on lajille sopivaa elinympäristöä vielä runsaasti jäljellä ja uutta syntyy peltojen ja niittyjen metsittyessä. Monin paikoin valkoselkätikkatiheys on moninkertainen Suomen parhaisiin alueisiin verrattuna. Venäjän lähialueiden kanta on tärkeä myös Suomen tikkapopulaation kannalta. Aika ajoin sattuvien valkoselkätikkojen vaellusten yhteydessä voimme saada Venäjältä vahvistusta Suomen pesimäkantaan.
Vaikka valkoselkätikka on Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana runsastunut on se edelleen yksi Suomen uhanalaisimmista linnuista. Kannan kehitystä on edelleen seurattava ja suojelutoimenpiteitä tulee jatkaa. Pohjoismaisella asiantuntijoiden yhteistyöllä pyritään kehittämään menetelmiä ja mahdollisuuksia myös Ruotsin valkoselkätikkakannan elvyttämiseksi.
Lisätietoja:
Suunnittelija Timo Laine, Metsähallitus, puh. 0205 64 5337, GSM 040 588 17 66
www.metsa.fi/Luonnonsuojelu/lajit ja luontotyypit