Mielenterveysbarometri 2019: Mielenterveysongelmat voivat johtaa arvostuksen tai aseman menetykseen työyhteisössä
Joka toinen työssäkäyvä jättäisi kertomatta mielenterveysongelmistaan työtovereilleen
Monet suomalaiset eivät kovin mielellään kertoisi mielenterveyteen liittyvistä ongelmista työtovereilleen. Joka toinen (51 %) työssäkäyvä todennäköisesti jättäisi kertomatta asian kollegoilleen ja muille työyhteisönsä jäsenille. Melko moni (37 %) työelämässä mukana oleva ei mainitsisi asiasta esimiehelleenkään. Tosin 48 prosenttia voisi tehdä niin.
Alan ammattilaiset toimisivat aivan vastaavasti, mikäli mielenterveyden ongelmat kohtaisivat heidät itsensä. Noin puolet joukosta ei kertoisi asiasta työtovereilleen. 29 prosenttia jättäisi esimiehenkin vaille tietoa asiasta.
Mielenterveysongelmiin sairastuneilta ja heidän omaisiltaan kysyttiin, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Omaisten enemmistö (66 %) piti tärkeänä, että ongelmista kerrottaisiin esimiehelle, mutta vain 40 prosenttia suositteli, että mielenterveysongelmiin sairastunut informoisi myös työtovereitaan.
Mielenterveysongelmiin sairastuneidenkin enemmistö (65 %) ajattelee, että esimiehelle on syytä kertoa asiasta. Toisaalta melkein yhtä moni (61 %) ei pidä tarpeellisena, että asiasta mainittaisiin kollegoille.
Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka on selvästi yllättynyt tuloksesta:
- Omanarvontunnon näkökannalta merkittävintä on osallisuuden tunne, joka toteutuu lähimpien työtovereiden kanssa, mutta olen silti hämmästynyt, että paine kertomisesta vertaisten työtovereiden parissa on suurempi.
Mielenterveysongelmien ajatellaan vaikuttavan asemaan työyhteisössä
Kaikkiin vastaajaryhmiin kuuluvat ovat varsin vakuuttuneita siitä, että jos tiedetään, että työntekijällä tai esimiehellä on mielenterveyden ongelmia, hän voi menettää työpaikkansa, asemansa tai arvostuksensa yrityksessä. Mielenterveysongelmia itse kokevat (71%) ja heidän omaisensa (76%) pitävät tilannetta tässä suhteessa kaikkein ongelmallisimpana, väestöstä 60 prosenttia ajattelee näin.
Väestön ja ammattilaisten niukat enemmistöt ajattelevat, että mikäli jollain työntekijällä ilmenee mielenterveysongelmia, asia heijastuu koko työyhteisöön. Valtaväestöstä 55 prosenttia on tätä mieltä. Työelämässä mukana olevista 58 prosenttia ajattelee näin, mielenterveysalan ammattilaisista 53 prosenttia.
Mielenterveysongelmia itse kokeneiden ja heidän omaistensa näkemykset noudattavat edellä mainittua: niukka enemmistö uskoo mielenterveysongelmien vaikuttavan koko työyhteisöön.
Töitä sopeutettava sairastuneen tilanteen mukaan
Mielenterveysongelmiin sairastuneista peräti 77 prosenttia on ehdottomasti sitä mieltä, että mielenterveysongelmat eivät saisi automaattisesti johtaa työelämästä luopumiseen, vaan tilanne tulisi voida ensisijaisesti sopeuttaa työntekijän terveydentilaan. Omaisista vielä suurempi osa (88 %) jakaa tämän käsityksen.
Myös mielenterveysalan ammattilaisten, psykiatrien ja psykologien selvä enemmistö (68 %) on täysin sitä mieltä, että työyhteisön kohdatessa mielenterveysongelmia työtehtäviä pyrittäisiin sopeuttamaan mielenterveysongelmiin sairastuneen työkykyyn ja terveydentilaan.
Tätä edellyttää myös muu väestö. Tavallinen ihminen ei vain esitä tätä vaatimusta aivan yhtä voimakkaassa muodossa kuin mielenterveysongelmiin sairastuneet tai alan ammattilaiset. Tutkimusta varten haastatellusta suomalaisia kuvaavasta joukosta 39 prosenttia oli täysin sitä mieltä, että sopeuttamisen tulee olla ensisijainen vaihtoehto, 49 prosentin ottaessa kantaa lievemmin eli valiten jokseenkin samaa mieltä -vaihtoehdon.
Monipuolinen tuki parasta työssäkäyvälle mielenterveysongelmiin sairastuneelle
Mielenterveysalan ammattilaisten mielestä esimiehen ja työterveyshuollon ammattilaisten antama tuki on tärkein, kun mielenterveysongelmiin sairastunut pyrkii jaksamaan työssään.
Esimiehen rooli on keskeinen 87 ja työterveyshuollon 84 prosentin mielestä.
Muista mainituista tuen lähteistä voi mainita mm. henkilöstöhallinnon (35 %), muut työntekijät (27 %) tai työsuojeluhenkilöstön (26 %).
Myös sosiaali- ja terveydenhuollon mielenterveyspalvelu (26 %), työvalmentajat ja työkykykoordinaattorit (25 %) sekä kuntoutuksen järjestäjät (24 %) mainittiin tässä yhteydessä.
Ammattilaisten enemmistö (69 %) muistutti myös siitä, että työntekijän itsensä olisi hyvä osallistua mielenterveyttä tukevien toimenpiteiden toimeenpanoon työpaikalla.
Kuntoutus on paras tuen muoto työssäkäyvälle mielenterveysongelmien kanssa elävälle, ainakin kun asiaa kysyy alan ammattilaisilta. Tätä mieltä oli 69 prosenttia heistä. Enemmistö muistutti myös esimieheltä peräisin olevan tuen (54 %) sekä työhön tehtyjen mukautusten (50 %) tärkeydestä.
Perheen, ystävien tai muiden läheisten ihmisten antama tuki on ammattilaisten mielestä neljänneksi merkittävin tuki.
Työajan joustomahdollisuudet yleisin työntekijöiden työkykyä tukeva keino
Kun ammattilaisilta kysyttiin, mitkä ovat heidän hoitamiensa asiakkaiden työpaikoilla käytetyt työkykyä tukevat keinot, useimmat mainitsivat työajan joustomahdollisuudet. Käytännössä kyse on työaikaliukumista, etätyömahdollisuudesta, tauotuksista, lyhennetystä työajasta tai muusta vastaavasta. Kaikkiaan 69 prosenttia ammattilaisista kertoi tietävänsä, että sellaisia käytetään heidän asiakkaidensa työpaikoilla.
Työn organisointiin liittyvät järjestelyt, kuten laajojen tehtävien jakaminen pienempiin osiin tai tavoitteisiin tai työn uudelleen järjestäminen mainittiin toiseksi useimmin. 41 prosenttia kertoi asiakkaidensa työpaikoilla toimitun tällä tavalla.
Työtilaan (21 %) tai työn tauottamiseen (19 %) liittyvät ratkaisut, oman jaksamisen tuki (14 %) sekä työn tekemistä helpottavien välineiden käyttö (14 %) mainittiin myös. Niitä ei kuitenkaan ammattilaisten mukaan ole hyödynnetty yhtä usein kuin kahta suosituinta tapaa.
Haluttomuus ja tiedon puute suurimmat esteet työn mukautukselle
Joka kolmas (33 %) ammattilainen arveli, että työn muokkauksen ja mukautuksen keinot jäävät hyödyntämättä suomalaisilla työpaikolla ensi sijassa tiedon puutteen takia.
Haluttomuus tehdä niin, koska hyödyt nähdään liian pieniksi tai kulut liian suuriksi on toinen pääsyy. Tämä on tärkein este 33 prosentin mielestä. Muut syyt, kuten se, että muokkausta ei pystytä tekemään työn luonteen tai muiden asian hankalaksi tekevien seikkojen vuoksi, mainittiin harvemmin (16 %).
Mielenterveysbarometristä
Tutkimus on yhdestoista osa Mielenterveyden keskusliiton barometrihanketta.
Liitto selvittää säännöllisesti mielenterveysongelmia kokevien sekä eräiden muiden ryhmien suhtautumista erilaisiin mielenterveyden kysymyksiin.
Tutkimuksen toteuttaminen
Mielenterveysongelmiin sairastuneiden (aiemmissa tutkimuksissa ”kuntoutujien”) ja omaisten aineisto (300 haastattelua) kerättiin kesäkuussa 2019. Tätä varten poimittiin satunnaisotos Mielenterveyden keskusliiton jäsenistä. Haastattelut toteutettiin puhelimitse.
Väestöhaastattelut (1.067 kpl) kerättiin Gallup Forumissa samanaikaisesti mielenterveysongelmiin sairastuneiden ja omaisten aineiston kanssa. Gallup Forum on 15–74-vuotiaita suomalaisia edustava kotitalouspaneeli (pl. Ahvenanmaan maakunta).
Vastaajat hyödyntävät vastatessaan omaa tietokonettaan ja internetyhteyttään.
Asiantuntija-aineisto (624 kpl) kerättiin samana ajankohtana internetkyselynä yhteistyössä Suomen Psykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykologiliiton kanssa.
Mielenterveysbarometrin 2019 tulokset on ladattavissa osoitteessa: https://www.mtkl.fi/toimintamme/julkaisut/mielenterveysbarometri2019/
Lisätietoja ja haastattelupyynnöt: viestintäpäällikkö Henna-Riikka Myrskylä, 050 574 3586 tai henna-riikka.myrskyla@mtkl.fi