Sisäministeriön esitys heikentäisi oikeusturvaa, vahvistaisi stigmaa ja vähentäisi hoitoon hakeutumista
Mielenterveysongelmia itse kokeneiden ihmisten kannalta sisäministeriön esitys terveystietojen luovuttamisesta poliisille on täysin kestämätön. Se heikentäisi oikeusturvaa, syventäisi entisestään mielenterveysongelmiin liittyvää leimautumista ja vähentäisi hoitoon hakeutumista, toteaa toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka Mielenterveyden keskusliitosta.
”On hämmentävää, että poliisilla on tarve tunnistaa ’jo varhaisessa vaiheessa vakavia rikoksia ehkä suunnittelevat mielenterveyspotilaat’. Mielenterveysongelmia itse kokeneet ihmiset ovat paljon suuremmassa riskissä joutua rikoksen uhriksi kuin ryhtyä rikoksen tekijäksi”, Sydänmaanlakka sanoo.
Yksi tuoreita tutkimuksia, aineistona kahden miljoonan tanskalaisen rekisteritiedot, osoittaa, että mielenterveysongelmia itse kokenut ihminen joutuu rikoksen uhriksi 50–60 % todennäköisemmin kuin muut ikäisensä. Väkivaltarikoksissa riski on vielä suurempi.
Kotimaisten lähteiden mukaan 90 prosentilla henkirikoksen tekijöistä ei ole todettu mielenterveyden häiriötä.
Sydänmaanlakan mukaan poliisi ei ole oikea taho käsittelemään eikä tulkitsemaan arkaluonteisia terveystietoja.
”Terveydenhuollon tietosuojaa ei myöskään voi purkaa yhden sairaus- tai potilasryhmän kohdalla. Se, että mielenterveyden häiriöt asetettaisiin näin eri asemaan kuin muut sairaudet, on juridisesti ja eettisesti täysin kestämätöntä”, Sydänmaanlakka sanoo.
Sisäministeriön esitys toteutuessaan vähentäisi hoitoon hakeutumista – ei vain heidän, jotka saattavat olla vaaraksi muille, vaan ennen kaikkea heidän, jotka pelkäävät itsellään olevan vakavia mielenterveysongelmia ja miettivät, uskaltaisiko omasta tilanteesta puhua suoraan ammattilaiselle.
Tätä korostaa kokemusasiantuntija, VTT Päivi Rissanen, joka työskentelee parhaillaan kehittäjä-sosiaalityöntekijänä Lapin yliopiston ja Mielenterveyden keskusliiton Recovery-hankkeessa.
”Miksi hakisin apua ongelmiin, jos se saattaa leimata minut mahdolliseksi rikolliseksi”, Rissanen kysyy. ”Asiakkuus ei ole riski rikoksen tekemiselle eikä sen suunnittelulle, vaan apua hakeva ihminen ymmärtää tarvitsevansa apua. Hoitosuhde voi päinvastoin ehkäistä rikoksia.”
”Kysymys kuuluukin, uskallanko puhua normaaleista vihan tai muista negatiivisista tunteistani ammattiauttajalle, jos pelkään, että hän tulkitsee sen rikoksen suunnitteluksi. Uskallanko hakea apua, jos joudun pelkäämään, että tiedot leviävät eteenpäin? Tämä olisi vaikuttanut ainakin omaan terapiaprosessiini”, Rissanen toteaa.
”Miettisin myös, että entä jos lääkäri tai muu työntekijä erehtyy, tulkitsee tai ymmärtää asioita väärin lyhyellä vastaanottokäynnillä? Voinko joutua vaikeuksiin sen takia?”
Lisätietoja:
toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka, Mielenterveyden keskusliitto, puh. 050 363 9920 (tavoitettavissa nopeimmin tekstiviestitse lähetetyllä soittopyynnöllä)
kokemusasiantuntija, VTT Päivi Rissanen, Mielenterveyden keskusliitto, puh. 050 433 6518
Mielenterveysasioihin erikoistunut lakimies Merja Karinen tavoitettavissa huomenna keskiviikkona 7.11., puh. 050 561 7416
Mielenterveyden keskusliitto on mielenterveyden häiriöitä itse kokeneiden ihmisten valtakunnallinen järjestö, jolla on 162 jäsenyhdistystä ja 17 000 jäsentä eri puolilla Suomea. www.mtkl.fi
Avainsanat: