Turhia kuolemia voidaan ehkäistä kansallisella itsemurhaohjelmalla

Keinot itsemurhien vähentämiseen ovat olemassa, Mielenterveyden keskusliitto muistuttaa tänään sunnuntaina järjestettävissä Kynttilätapahtumissa.

Joka päivä keskimäärin kaksi ihmistä kuolee oman käden kautta. Itsemurhan teki vuonna 2012 873 henkilöä, mikä oli 39 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Suurimmillaan määrä ollut vuonna 1990, jolloin itsemurhia tehtiin 1520.  Määrä on jatkanut laskuaan vuodesta 1991 lähtien, jolloin itsemurhien kehitys saatiin laskuun.

Myös itsemurhayritys on äärimmäinen teko, joka kertoo usein riittämättömästä mielenterveysongelmien avunsaannista. Vuosittain Suomessa itsemurhaa yrittää jopa 10 000–20 000 henkeä.

Suomi oli ensimmäinen maa, jossa otettiin käyttöön kansallinen itsemurhien ehkäisyohjelma. Ohjelmaa ei ole päivitetty ja se on kauan sitten unohtunut.  Muissa Pohjoismaissa itsemurhien ehkäisy on kansanterveystavoite. Suomessa itsemurhakuolleisuus on edelleen Pohjoismaiden korkein ja korkeampi kuin OECD-maissa keskimäärin. Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa on saatu hyviä tuloksia itsemurhien vähentämiseksi. Myös Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa jäsenmailleen kansallisen itsemurhaohjelman laatimista ja on valmis antamaan siihen tukeaan. WHO:n tuoreen raportin mukaan kansallisilla ohjelmilla on selkeä, itsemurhia ehkäisevä vaikutus.  Keinot itsemurhien vähentämiseen ovat siis olemassa, tarvitaan vain päättäjien tahtoa käynnistää uusi ohjelma Suomeen.

Kynttilätapahtumien avulla Mielenterveyden keskusliitto (MTKL) jäsenyhdistyksineen haluaa herättää keskustelua itsemurhien ehkäisemisen tärkeydestä ja käytettävissä olevista keinoista. Aiheesta keskustelivat tänään Helsingissä Bio Rexissa Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka, MTKL:n hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Kari Tolvanen, Suomen Mielenterveysseuran SOS-Kriisikeskuksen johtaja Outi Ruishalme sekä Surunauha ry:n puheenjohtaja Matti Nallikari.

- Rautavaaran turma muistuttaa kipeästi tarpeestamme kansalliseen itsemurhien ehkäisyohjelmaan. Samaan aikaan, kun Suomessa mietitään uudistuksia talouden näkökulmasta tarvitsemme rinnalle sosiaalista pääomaa tukeva rakenteita, Olavi Sydänmaanlakka peräänkuulutti.

- Itsemurhien ehkäisyohjelma toisi yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä, totesi kansanedustaja, MTKL:n hallituksen puheenjohtaja Kari Tolvanen. - Itsemurhien vuosikustannus on Suomelle nyt noin miljardi euroa.

Tapahtumassa nähtiin myös Mouka filmin dokumenttielokuva Näin unta elämästä. Tilaisuuden jälkeen kello 18 alkaa Narinkkatorille johtava kynttiläkulkue, jonka jälkeen laskettiin kynttilät itsemurhassa kuolleiden muistolle Kampin kappelin edustalle. Kynttilätapahtumilla käynnistyy myös valtakunnallinen Mielenterveysviikko.

Läheisensä menettäneet tarvitsevat läsnäoloa ja arkisia tuen eleitä

Vuosittain yli 800 perheessä ja ystäväpiirissä kohdataan suuri järkytys, epäusko ja suru, kun läheinen riistää itseltään hengen. Järkytys voi olla niin suuri, että lähiomaisten koko elämä lamaantuu.

Usein tilanteeseen liittyy myös häpeää, suuttumusta ja vihaa, joiden käsittelyssä läheiset tarvitsevat huomattavan paljon tukea. Itsemurha lisää myös läheisen itsemurhariskiä. Häpeän voi aiheuttaa tunne siitä, ettei pystynyt pitämään hengissä itselleen tärkeintä ihmistä. Järkytyksen jälkeen saattaa seurata myös helpotus, josta läheinen helposti tuntee huonoa omatuntoa. Tavallista on, että omaiset alkavat syytellä toisiaan, terveydenhuoltoa, menehtynyttäkin. Olisi tärkeää pystyä välttämään tämä kehä antamalla omaisille riittävää tukea. Avuksi tarvitaan psykoterapiaa, vertaistukea ja omia läheisiä.

Puhumalla itsemurhista voidaan ehkäistä niitä tapahtumasta. Kun puhutaan itsemurhista, on puhuttava myös selviytymisestä, toivosta ja tulevaisuudesta – ei kuolemasta. Kun puhutaan itsemurhasta, puhutaan elämästä. Tänään sunnuntaina syttyvät tuhannet kynttilät ympäri Suomen kunnioittamaan itsemurhan uhrien muistoa sekä lisäämään itsemurhista puhumisen kulttuuria.

Kuinka kohdata itsemurhassa läheisensä menettänyt?

Neuvot on koottu haastattelemalla itsemurhan uhrien omaisia.

─         Omaisen elämä kapenee heti itsemurhan jälkeen niin pieneksi, että sitä on ulkopuolisten vaikea ymmärtää. Eniten apua tarvitaan perusarkeen.

─         Heti tapahtuneen jälkeen voi huolehtia perusasioista: että hän syö, nukkuu ja käy vessassa.

─         Jos perheessä on lapsia, on tärkeää, että arki jatkuu jollain tavalla normaalina.

─         Vie omaisille vaikka makaronilaatikkoa ja leivo pullaa. Imuroi. Vie lapsia ulos leikkimään.

─         Jos lapsiperhe ei saa tukea perheneuvolastaa, mene terveyskeskukseen, vaadi apua. Terapian saaminen on tärkeää tunteiden käsittelemiseksi.

─         Ole rinnalla vaikket osaisi sanoa mitään, kuuntele. Lohduttaa voi muistamalla, olemalla läsnä, hiljentymällä.

─         Lue omaisen reaktioita ja päättele niiden avulla, mitä hän pystyy ottamaan vastaan.

─         Ihminen ei muutu toiseksi, vaikka hän on kohdannut läheisen itsemurhan.

─         Yhdessä toisten saman kokeneiden kanssa voidaan hiljentyä surun ja kivun ääreen. Vertaistuki oikealla hetkellä on tärkeää.

”Musta tuntuu että isä ei oikein edes ymmärtänyt mitä se teki, ja miltä se musta tuntui että se itse halusi kuolla.”
– Nico, 11 v.

”Puolison itsemurhan kautta koko perheemme kuoli hetkellisesti”
- Maria, 35 v.

Lisätietoa itsemurhista ja selviytymisestä: Nainuntaelamasta.fi

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: Helena Hulkko, puh 050 582 2211, helena.hulkko@mtkl.fi