Fosforilannoituksen optimi on löydettävissä
Viljelijän ja vesistön edut fosforilannoituksen suhteen saattavat olla lähempänä toisiaan kuin tähän asti on kuviteltu, totesi tutkija Antti Iho MTT:stä väitöstutkimuksessaan.
Fosfori on kasveille välttämätön ravinne, mutta sen huuhtoutuminen pelloilta kiihdyttää vesistöjen rehevöitymistä. Ihon laatiman dynaamisen laskentamallin mukaan on mahdollista optimoida fosforilannoitusta siten, että ravinne riittää viljanviljelyn tarpeisiin mutta sen huuhtoutumat vesistöihin eivät nouse sietämättömän suuriksi.
- Viljanviljelyn kannalta maaperän optimaalinen fosforiluku ei ole kaukana yhteiskunnan ja ympäristön kannalta optimaalisesta fosforiluvusta. Viljelijän ja yhteiskunnan edut eivät siis ole vahvassa ristiriidassa, Iho tiivistää.
Vuotuinen lannoitus ohjaa maaperän varantoa
Fosforin satovaikutus tulee suurimmaksi osaksi maaperään kertyneestä, kasveille käyttökelpoisesta fosforista, ei niinkään välittömästi lannoitteena annettavasta fosforista.
Iho tarkastelee väitöstyössään vuosittaista lannoitusta pääasiassa keinona säädellä maaperän fosforilukua pitkällä aikavälillä. Hän kehitti teoreettisen viitekehyksen sille, miten fosforilannoitusta on säädeltävä, jotta lopputulos olisi optimaalinen sekä viljelijän talouden että yhteiskunnan kannalta.
Viljelijän on otettava huomioon lannoitteen hinta, satovaikutus ja lopputuotteen kuten viljan hinta. Yhteiskunta huomioi myös fosforin huuhtoutumisen vaikutukset vesistöjen rehevöitymiseen ja sen aiheuttamat kielteiset seuraukset, kuten leväkukinnot.
- Ympäristönsuojelussa tärkeintä on valita oikein lannoitteena annettava fosforitaso, ei niinkään lannoituksen yksiviivainen vähentäminen, Iho korostaa.
Vesistöjen rehevöitymisen hinta ratkaisee
Iho sovelsi dynaamista malliaan savimailla viljeltävän ohran fosforilannoitukseen tiettyjen hintatasojen vallitessa. Hän havaitsi, että viljelijän kannatti liiketaloudellisesta näkökulmasta pyrkiä pitämään pellon fosforiluku hieman yli seitsemässä. Ympäristön kannalta optimaalinen fosforiluku oli vähän alle 6,5.
- Viljelijän ja yhteiskunnan kannattaa laskea maaperän tarpeettoman korkeaa fosforivarantoa hyvin samankaltaisin optimipoluin, Iho toteaa.
Tavoiteltavien fosforilukujen ero riippuu siitä, millainen painoarvo eli hinta annetaan vesien rehevöitymisestä aiheutuvalle haitalle. Ihon mukaan ympäristön kannalta herkimmillä lohkoilla liiketaloudellinen ja yhteiskunnallinen järkiratkaisu voivat olla kaukana toisistaan, mutta jossain muualla ne voivat olla hyvinkin lähellä toisiaan.
Tutkija muistuttaa, että järkevän fosforilannoituksen taso riippuu siitä, mikä on kullakin hetkellä maaperän fosforivarannon tila. Se voi vaihdella suuresti jo yhden peltolohkon sisälläkin.
- Tarkkojen lannoitusmäärien ja suositeltavien fosforivarannon tasojen määrittelemiseksi tarvittaisiin maalaji- ja kasvikohtaisia tietoja esimerkiksi siitä, mikä on paras kasveille käyttökelpoisen fosforivarannon mittari ja mikä on fosforivarannon ja -lannoituksen yhteinen satovaste.
MML Antti Ihon väitöskirja "Essays on socially optimal phosphorus policies in crop production" (Yhteiskunnallisesti optimaalinen fosforinkäyttö kasvintuotannossa) tarkastetaan 26.11.2010 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Angels Xabadia Gironan yliopistosta Espanjasta ja kustoksena professori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta.
Lisätietoja: tutkija Antti Iho, MTT, puh. 050 572 2059, antti.iho@mtt.fi
MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Tutkimusalojamme ovat bioteknologia- ja elintarviketutkimus, kasvintuotanto, kotieläintuotanto, talous, teknologia ja ympäristö. Tuotamme ja välitämme tieteellistä tutkimustietoa sekä kehitämme ja siirrämme teknologiaa koko maatalous- ja elintarvikesektorille. Lisätietoja www.mtt.fi