Geenikartoituksesta apu kanamunan laatuongelmiin
Kanojen perimän geenikartoituksessa on löydetty alueita, joilla on vaikutusta kananmunan laatuun: valkuaisen kiinteyteen, veri- ja lihapilkkuisuuteen, hajuvirheisiin sekä kuorenkestävyyteen. Tuoreen väitöstutkimuksen tulokset nopeuttavat kananjalostusta.
MTT:n tutkija Mervi Honkatukia kartoitti tutkimuksessaan niitä perimän alueita, jotka vaikuttavat kananmunan valkuaisen laatuun. Yksi alue jakaantui kahdeksi erilliseksi osaksi, joilla molemmilla oli vaikutusta valkuaisen kiinteyteen.
- Kiinteää valkuaista pidetään merkkinä tuoreudesta. Biokemiallisten reaktioiden seurauksena kiinteäkin valkuainen vetistyy kananmunan vanhetessa, mutta joskus myös tuoreen kananmunan valkuainen on vetinen. Tämän piirre on perinnöllinen, Honkatukia kertoo.
Huokoinen tai rikkinäinen munankuori saattaa päästää mikrobeja kananmunan sisälle. Kiinteän valkuaisen tehtävänä on ankkuroida pilaantumiselle herkkä keltuainen munan keskelle niin, ettei se pääse kosketuksiin kuoren kanssa.
Pilkut pois jalostuksella
Veri- ja lihapilkut ovat kananmunista joskus löytyviä sisäisiä laatuvirheitä, jotka eivät ole ihmisen terveydelle haitallisia. Ne saattavat kuitenkin hiukan kohottaa kananmunan infektoitumisriskiä ja alentaa haudontamunien hedelmällisyyttä. Ennen kaikkea pilkut ovat esteettinen ongelma.
Tässä laatuaan ensimmäisessä raportoidussa veri- ja lihapilkkujen geenikartoituksessa havaittiin kanan sukupuolikromosomin Z tietyn alueen yhteys veri- ja lihapilkkuisuuteen; alueella sijaitsevalla kandidaattigeenillä ZO-2 ja geenin sisäisellä säätelytekijällä näytti olevan vaikutusta veri- ja lihapilkkuisuuden ilmenemiseen eri kanalinjoissa.
- Vaikka geenialueen osuus ominaisuuden kokonaismuuntelusta on vain noin kaksi prosenttia, jalostustyöllä saavutettava perinnöllinen edistyminen on pysyvää ja kumulatiivista, eli se tuottaa korkoa korolle siirryttäessä sukupolvesta toiseen. Tulosta voidaan käyttää jalostusvalinnassa epätoivotun ominaisuuden karsimiseksi, tutkija summaa.
Perimän lisäksi kanojen elinympäristöllä on vaikutusta veri- ja lihapilkkuisuuteen: vääränlainen ruokinta, lämpötilojen vaihtelu ja äkillinen melu lisäävät pilkkujen esiintymistä.
Kalanhaju on geenivirhe
Kolmas Honkatukian tutkimusalue on kananmunan kalanhaju-ongelma, jota ilmenee, kun kanoille syötetään esimerkiksi rypsi- tai rapsipitoista rehua. Vuonna 2005 MTT:ssä tunnistettiin geenikartoituksen avulla geenivirhe, joka aiheuttaa tämän laatua heikentävän hajun. Tutkimus on jatkunut ja jalostunut Honkatukian väitöksessä.
- Kehittämällämme yksinkertaisella höyhentestillä pystytään määrittämään, onko tutkittavalla yksilöllä geenivirhe tai onko oireeton yksilö geenivirheen kantaja. Tulos on patentoitu ja sen omistava jalostusfirma Lohmann Tierzucht GmbH on soveltanut tulosta käytännön jalostustyössään.
Geenitiedon ja DNA-merkkien avulla jalostusta voidaan nopeuttaa, kun yksilöiden perinnöllinen taipumus tunnetaan jo varhaisessa vaiheessa, kauan ennen ominaisuuden ilmenemistä. Lisäksi geenimerkeistä on apua, kun ominaisuus on sidoksissa sukupuoleen tai arvioitavissa vain toiselta sukupuolelta. Laatuvirheen karsiminen helpottuu.
- Pakkaamojen taloudellinen tuottavuus paranee, kun hylättyjen munien osuus vähenee geenitestauksen myötä. Erityisen paljon tästä kaikesta hyötyvät laatutietoiset kuluttajat, Honkatukia laskee.
Lisätietoja: tutkija Mervi Honkatukia, MTT, puh. 040 159 1146, mervi.honkatukia@mtt.fi
MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Tutkimusalojamme ovat bioteknologia- ja elintarviketutkimus, kasvintuotanto, kotieläintuotanto, talous, teknologia ja ympäristö. Tuotamme ja välitämme tieteellistä tutkimustietoa sekä kehitämme ja siirrämme teknologiaa koko maatalous- ja elintarvikesektorille. Lisätietoja www.mtt.fi