Jätebiomassojen jalostamisesta ympäristöhyötyjä – haasteena kannattavuus

Elintarvikeketjun jätebiomassojen tehokas hyödyntäminen energiaksi ja lannoitteiksi hillitsisi ilmastonmuutosta sekä vesistöjen rehevöitymistä. Lisäksi se loisi uusia työpaikkoja ja elinvoimaa alueille.

- Suurin haaste on kuitenkin toiminnan saaminen kannattavaksi, kertoo erikoistutkija Helena Kahiluoto MTT:stä. Hän koordinoi juuri julkaistua Tekes:in BioRefine-ohjelmaan kuuluvaa JaloJäte-hanketta, joka arvioi elintarvikeketjun jäte- ja sivuvirtamassoja hyödyntävän yhteiskuntavastuullisen biojalostamotoiminnan potentiaalia Etelä-Savossa ja Satakunnassa.

Suurtuotannolla ilmastohyötyjä taloudellisesti

Tutkimuksen mukaan kannattavimpia olisivat isoihin taajamiin sijoitettavat käsittelylaitokset, joissa suuresta osasta raaka-ainetta voidaan periä jätehuoltomaksu, ja koko lämmöntuotanto saadaan kaukolämpöverkkoon uusiutumatonta energiaa korvaamaan.

- Ylivoimaisesti suurin osa elintarvikeketjun biomassoista syntyy maatalouden sivutuotteina. Pelkästään niiden ja rehevöityneistä vesistöistä korjattujen kasvi- ja kalamassojen varassa biojalostamotoimintaa on nykytilanteessa vaikea saada kannattamaan, varsinkin jos käsittely sijoitetaan maatiloille, Kahiluoto täsmentää.

Hajautetusti kaikki massat hyödyksi

Parhaat vesistöhyödyt syntyisivät, jos kaikkien maatalousmassojen ravinteet saataisiin tarpeeksi laajoille peltoalueille keinolannoitteita korvaamaan, selittää erikoistutkija Juha Grönroos SYKE:stä. Hajautetuista laitoksista se onnistuisi pienin kuljetuskustannuksin. Tämä lisäisi myös työtä alueille, muun muassa biomassojen korjuuta, käsittelyä ja levitystä. Se myös tukisi uutta liiketoimintaa luovien kumppanuusverkostojen rakentumista maaseudulle.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Mika Horttanainen laskee, että pienempikin laitos voisi tuottaa ilmastohyötyjä ja kannattaa, jos käsittelyyn saataisiin maatalousmassojen ohella myös jätehuoltomaksullisia massoja ja biojalostamo sijaitsisi paljon lämpöä tarvitsevan tuotantolaitoksen läheisyydessä. - Tämä onnistuu parhaiten, jos alueella on esimerkiksi kasvihuoneita tai elintarviketeollisuutta.

Jotta elintarvikeketjun jätteestä syntyisi jalojätettä, tarvitaan lannoituskäytäntöjen, -säädösten, maatalouden ympäristötuen ja päästömarkkinoidenkin kehittymistä. Kauppa voisi myös tarjota asiakkailleen mahdollisuuden suosia elintarvikkeita, joiden tuotannossa on käytetty paikallista jäte-energiaa ja -ravinteita.

Tutkimushankkeeseen osallistuivat MTT:n lisäksi Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus ja Suomen ympäristökeskus. Hankkeen yrityskumppaneita olivat: SOK, Osuuskauppa Suur-Savo, Järvi-Suomen Portti Osuuskunta, Lassila&Tikanoja Oyj, Biolan Oy, Suur-Savon Energiasäätiö/Suur-Savon Sähkö Oy, St1 Biofuels Oy ja MHG Systems Oy. Tutkimusta rahoittivat: Tekes, yritykset, MTT, SYKE sekä Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Lisätietoja:
erikoistutkija Helena Kahiluoto, MTT, puh. 040 511 8335, helena.kahiluoto@mtt.fi

Raportti löytyy osoitteesta: www.mtt.fi/jalojate

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Tutkimusalojamme ovat bioteknologia- ja elintarviketutkimus, kasvintuotanto, kotieläintuotanto, talous, teknologia ja ympäristö. Tuotamme ja välitämme tieteellistä tutkimustietoa sekä kehitämme ja siirrämme teknologiaa koko maatalous- ja elintarvikesektorille. Lisätietoja www.mtt.fi