Kotimaiset palkokasvit voivat päihittää tuontisoijan

Kotimaiset valkuaiskasvit voisivat tulevaisuudessa korvata rehuissa käytettävän tuontisoijan. Typpilannoitteiden ja soijan korkea hinta kannustavat kotoisten palkokasvien viljelyyn. Valkuaisomavaraisuuden lisääminen edellyttää kuitenkin sitoutumista ja ratkaisuja maatiloilla ja koko tuotantoketjussa.

Suomen kotieläintuotanto on muun Euroopan tapaan vahvasti tuontisoijasta riippuvainen. Valkuaiskasvien tuotanto voi tulevaisuudessa olla omavaraisempaa. Ilmaston lämpeneminen voi merkittävästi lisätä valkuaiskasvialaa Suomessa.

Öljykasvivalkuaisen omavaraisuusasteen voisi jo nyt nostaa neljänneksestä kolmannekseen. Satotasojen nousun myötä Suomi hipoisi täydellistä omavaraisuutta. Selvästi alituotetut palkoviljat, herne, härkäpapu ja lupiini, voivat korvata nyt 70 prosenttia tuontisoijasta ja ilmaston hivenen edelleen lämmettyä jopa kaiken.

– Visiot kuulostavat yltiöpäisiltä, mutta voivat olla totisinta totta, jos sisukkaasti tätä tavoittelemme, kertoo OMAVARA-hanketta johtanut professori Pirjo Peltonen-Sainio Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä.

Suomen valkuaistuotannon parantamista tutkittiin MTT:n ja Helsingin yliopiston OMAVARA-hankkeessa.

Tarjontaa on vahvistettava

Soijarouheen hinta yhdessä viljan hinnan kanssa määrittää palkoviljojen hintatason markkinoilla. Jotta palkoviljat voisivat kilpailla hinnalla paremmin soijan kanssa, on viljelyn yksikkökustannuksia alennettava ja tuottovaihteluita tasoitettava. Peltotukien kohdentaminen valkuaiskasveille tai satovahinkosuojan tarjoaminen ovat niin kansallisia kuin EU-tason toimia pellonkäytön ohjaamiseksi.

Tuotantokustannuksia voidaan alentaa ja satovarmuutta parantaa esimerkiksi panostamalla kasvinjalostukseen. Valkuaisomavaraisuuden lisääminen edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja tiloilla ja koko tuotantoketjussa.

– Valkuaiskasvien vaikutus viljelykiertoihin ja ruokinnan suunnitteluun on otettava huomioon, muistuttaa erikoistutkija Jarkko Niemi.

Siat ja siipikarja märehtijöiden rinnalla soijasta riippumattomiksi

Soijan voi jo korvata kokonaan märehtijöiden rehuissa. Haastavampaa korvaaminen on yksimahaisten ruokinnassa. OMAVARA-hanke kuitenkin paljasti, että soijaa voidaan merkittävästi korvata myös yksimahaisilla.

– Helpointa soijattomuus sikojen ruokinnassa on tiineille emakoille ja lihasioille. Haasteellisinta se on pienille porsaille ja imettäville emakoille rehujen hinnan kasvun sekä maittavuuden ja tuotantotulosten heikkenemisen vuoksi, sanoo erikoistutkija Liisa Voutila.

Soijaa voidaan korvata myös siipikarjan rehuissa erityisesti herneellä, rypsituotteilla ja lupiinilla. Korvaaminen käy osittain myös härkäpavulla. Härkäpavun rooli kotoisena valkuaisena tulee kasvamaan merkittävästi, mikäli haitta-aineettomia lajikkeita saadaan markkinoille.

Päättyvää Kotimaisen valkuaisomavaraisuuden parantaminen globaalimuutosten paineessa (OMAVARA) -hanketta rahoitti vuosina 2010–2013 Maa- ja metsätalousministeriö (Makera) sekä MTT.

Yhteystiedot:
professori Pirjo Peltonen-Sainio, MTT, puh. 029 531 7610
erikoistutkija Jarkko Niemi, MTT, puh. 029 531 7550
erikoistutkija Liisa Voutila, MTT, puh. 029 531 7915
etunimi.sukunimi@mtt.fi

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on Suomen johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta, kilpailukykyä ja luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kehittävä tutkimuskeskus. 
Lisätietoja www.mtt.fi

Avainsanat: