Lähes joka kymmenes suomalainen omistaa peltoa

Peltonsa pois vuokranneet passiiviset maanomistajat pitävät nykyisillä markkinahinnoilla arvioituna peräti 3,9 miljardin euron pääomasijoitusta maataloudessa. Pellonomistus sitoo lähes joka kymmenennen suomalaisen pääomasijoitukset edelleen maataloustuotantoon ja maatalouspolitiikkaan.

Vaikka aktiivitilojen lukumäärä on laskenut alle 70 000:een, pellonomistajia on edelleen lähes puoli miljoonaa. Pelto-omaisuus on kuitenkin melko keskittynyttä, sillä noin viidesosa omistajista omistaa yli 60 prosenttia peltoalasta.

MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) julkaisusta Suomalainen pellonomistaja selviää ensi kertaa, millainen on suomalainen pellonomistaja, millaisia tavoitteita hänellä peltonsa suhteen on ja mitä hän pelto-omaisuudellaan aikoo tehdä.

PELLONOMISTUS JA VILJELY ERIYTYVÄT

Perinteisessä perheviljelmätaloudessa viljelijä omisti viljelemänsä pellot, mutta näin ei enää ole. Maatalouden rakennekehityksen myötä kokonaiskuva omistajakunnasta on hämärtynyt. Viljelystä luopuneiden maanomistajien tarjoama tuotantopanos, pelto, on noussut peltopinta-alaan sidoksissa olevan tukijärjestelmän vuoksi yhä merkityksellisemmäksi.

Viljelystä luopuneiden pellonomistajien tavoitteilla on tuotantoa laajentavien viljelijöiden kannalta ratkaiseva merkitys: haluavatko luopuneet pellonomistajat säilyttää pellon omistuksessaan ja haluavatko he tuotannon jatkuvan pelloillaan, vaikka eivät itse viljelisikään. Pelto ei ole täysin verrattavissa muihin maatalouden tuotantopanoksiin, sillä pellon omistukseen liittyy usein monia vahvoja arvoja.

Pellonomistajien haluttomuus myydä peltojaan ja toisaalta vuokrasopimusten lyhytaikaisuus hidastavat ja haittaavat aktiiviviljelyn tuottavuuskehitystä ja ympäristöohjelmien tehokkuutta. Aktiivitilojen peltoalan kasvusta kaksi kolmannesta perustuu vuokraukseen ja vain kolmannes lisämaan ostoon. Suomen pelloista viljelläänkin nykyisin vuokrattuna jo noin kolmannesta.

Vuokraviljeltyjen peltojen kasvukunnosta huolehtiminen on epävarmaa, mikä etenkin pitkällä aikavälillä vaarantaa maatalouden kehittämisen ja tuottavuuskasvun. Ongelmien ratkaisu edellyttää tietoa pellonomistajista ja heidän tavoitteistaan.

HARVA SAA PELLOSTAAN TULOJA

Pellonomistajat on jätetty suurelta osin huomiotta maaseutu- ja maatalouspolitiikan muotoilussa. Vertailukohdaksi voidaan ottaa metsänomistajakunta, jonka tuntemus ja rakennemuutoksen seuraaminen on metsäpolitiikan valmistelussa keskeistä.

Suurten ikäluokkien ikääntyminen on selkein omistusrakenteen muutokseen vaikuttava tekijä. Iäkkäitä pellonomistajia on paljon. Heidän omistamansa tilat ovat kuitenkin keskimääräistä pienempiä. Pellonomistajat ovat maantieteellisesti kiinteästi yhteydessä tilaansa, sillä lähes kolme neljäsosaa asuu tilan sijaintipaikkakunnalla. Suurin osa pellonomistajista ei saa tuloa maataloustuotteiden myynnistä ja neljäsosa peltoalasta ei tuota omistajalleen mitään tuloa.

LUONTO JA PERINTEET OVAT PELLONOMISTAJILLE TÄRKEITÄ

Pellonomistajat jakautuvat pelto-omaisuuteen kohdistuvien tavoitteiden suhteen viiteen ryhmään. Maataloustuloa painottaville (18 %) tärkeimpiä ovat tulon saantiin liittyvät tavoitteet, mutta myös tunne- ja perinnetavoitteet sekä virkistys- ja luontotavoitteet. Harrastusviljelijöiden tavoitteissa (21 %) painottuvat harrastus- ja kotitarveviljely sekä sijoittamiseen, taloudelliseen turvallisuuteen ja tulonsaantiin liittyvät tavoitteet. Taloudellista turvaa korostaville (21 %) keskeisiä ovat talouteen ja sijoittamiseen liittyvät tavoitteet, mutta myös tunne- ja perinnetavoitteet. Aineetonta arvostavat (23 %) korostavat tunne- ja perinnetavoitteita sekä virkistys- ja luontotavoitteita. Lähes viidennes (18 %) pellonomistajista voitiin todeta välinpitämättömiksi omistamiensa peltojen suhteen. Heillä peltoihin ei liittynyt vahvoja omistamisen tavoitteita.

Omistajien tavoitteet kytkeytyvät maanhallintapäätöksiin. Maataloustuloja painottavat tavoiteryhmäläiset viljelevät useimmin peltojaan itse, jopa neljää viidesosaa peltoalasta.

Peltojaan vuokraavat yleisimmin taloudellista turvaa korostavat ja aineetonta arvostavat omistajaryhmät. Nämä ovat poisvuokranneet noin puolet omistamastaan peltoalasta. Kaiken kaikkiaan pellonomistajat jättävät noin 15 prosenttia peltoalasta viljelemättä.

POHJAA MAATALOUSPOLITIIKAN TEKOON

Tutkimuksen tulokset pohjustavat pellonvuokrausta säätelevien ja peltokauppaa vauhdittavien politiikkatoimien arviointia ja suunnittelua. Tutkimuksessa etsittiinkin maatalouspolitiikan tapoja omistajarakenteen uudistamiseen.

Myyntihalukkuuden lisääminen on vaikeaa, sillä peltoon liittyvät tunnearvot ovat pellon omistajille tärkeitä. Halukkaimpia peltojensa myyntiin olivat taloudellista turvaa korostavat ja välinpitämättömät omistajat. Tulosten perusteella näyttääkin vahvasti siltä, että pellonomistuksen irtautuminen maataloustuotannosta on tullut jäädäkseen. Näin ollen onkin entistä tärkeämpää löytää maatalouspolitiikan keinoja, jotka vetoavat yhä monimuotoisempaan pellonomistajakuntaan. Myös maanvuokralainsäädäntöä tulisi kehittää niin, että säännökset ovat toimivia myös silloin, kun maatalouspolitiikka on murroksessa.