Maatalouden nopea rakennekehitys jatkuu

Maatilojen koko kasvaa, jotta maatalous voisi tuottaa riittävän ansiotason viljelijälle. Samalla maatilojen määrä vähenee, koska maataloustuotteiden kysyntä ei Suomessa kasva. Näistä syistä useimmille maatiloille ei löydy jatkajaa. Suuret investointihankkeet ja alenevat maataloustuotteiden hinnat pitävät jatkossakin maatalouden rakennekehityksen nopeana etenkin kotieläintaloudessa. Samalla tuotanto keskittyy alueellisesti yhä enemmän. Nämä arviot esitetään MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) erikoistutkija Heikki Lehtosen ja PTT:n (Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos) maatalousekonomisti Perttu Pyykkösen tuoreessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin maatalouden toteutunutta ja tulevaa rakennekehitystä trendin ja viljelijöiden ikäluokittaisen analyysin avulla. Maataloustukea saavia maatiloja on Suomessa noin 70 000. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tukea saavien tilojen määrä on vähentynyt noin 25 000 tilalla eli yli neljänneksellä. Keskimäärin tämä on merkinnyt noin 3,5 prosentin vuotuista poistumaa. Tämän trendin mukaan aktiivimaatilojen määrä vähenee 50 000–53 000 tilaan vuoteen 2013. Vuosina 1995–2004 keskimääräinen tilakoko on peltoalalla ja eläinmäärillä mitattuna kasvanut noin 50 %. Keskikoko kasvaa trendin mukaan 30 hehtaarista edelleen noin 44 hehtaariin vuoteen 2013 mennessä. Suuret, yli sadan peltohehtaarin tilat edustivat noin 3 % tiloista vuonna 2003. Niiden osuus peltoalasta oli sen sijaan yli 10 %. Kotieläintilojen määrä puolittuu 10 vuodessa Kotieläintilojen määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa ja niiden vähenemisvauhti on ollut keskimäärin 6–7 % vuodessa. Vuosina 1995–2004 kotieläintalouden päätuotantosuunnista väheni 24 000 tilaa. Vuonna 2013 lypsykarjatiloja olisi trendin mukaan runsaat 9 000, joten vähennystä vuoteen 2004 olisi noin 8 000 tilaa. EU:n maatalousuudistuksen vuoksi vähenemisvauhti lienee vähän tätä nopeampi. Jos maidon hinta alenee merkittävästi (jopa 20 %), lypsykarjatilojen väheneminen nopeutuu olennaisesti. Koska suuri osa lopettavista kotieläintiloista on jatkanut kasvinviljelyssä, viljatilojen kokonaismäärässä ei ole tapahtunut muutosta vuosina 1995–2004. Viljatilojen määrä on siten kasvanut erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Näillä alueilla viljatilojen määrän arvioidaan kuitenkin ennen pitkää vähenevän. MYEL -vakuutettujen viljelijöiden keski-iän 46,7 arvioidaan kasvavan vuoteen 2013 mennessä vajaalla vuodella. Keski-iän nousu olisi suurempaa Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Sekä nuorimpien että vanhimpien viljelijöiden suhteellinen osuus kasvaa. Hintojen ja tukien alenemiset nopeuttavat maatalouden rakennekehitystä. Maataloustuotteiden hinnat ovat alentuneet viime vuosina ja alenevat edelleen, kun mm. WTO:n Hong Kongin kokouksen tuloksena maatalouden vientituet poistetaan vuoteen 2013 mennessä. Jos investointituen korkea hankekohtainen maksimitaso säilyy, antaa se tehokkaasti toimiville tiloille mahdollisuuden erittäin suuriin investointeihin, mikä kiihdyttäisi rakennekehitystä. Suuret investoinnit johtavat siihen, että valtaosa tuotannosta tulee suurten tilojen harvalukuiselta joukolta. Tämän seurauksena maatalouden tuottavuus paranee, tuotannon alueellinen keskittyminen jatkuu, ja suurimmassa osassa kuntia maataloustuotanto vähenee. Lähde: Lehtonen, H. & Pyykkönen, P. 2005. Maatalouden rakennekehitysnäkymät vuoteen 2013. MTT:n selvityksiä nro 100, www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts100.pdf; PTT:n työpapereita nro 78, www.ptt.fi => Julkaisut Bästa mottagare, det här meddelandet finns på svenska på MTT:s webbplats på adressen http://www.mtt.fi/svenska/aktuellt/meddelanden/051220ru.html