Maatalouden ravinnekuorma ei vähene riittävästi ympäristötuella
Noin puolet Itämeren typpi- ja fosforikuormasta on Suomessa peräisin maataloudesta. Maatalouden onkin katsottu olevan avainroolissa vedenlaadun parantamisessa. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan maataloudessa tehtävät ravinnekuorman vähennykset eivät kuitenkaan ole riittäviä tavoitteisiin nähden.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tutkija Janne Helin selvitti väitöskirjassaan Suomen maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiskeinojen tehokkuutta ja niiden kustannuksia. Pääpaino oli eri keinojen taloudellisessa analyysissä. Erilaisten pellolla tehtävien toimenpiteiden lisäksi arvioitiin esimerkiksi ravinnetaseen vähennystä ruokinnallisilla keinoilla maidontuotantotiloilla.
Keinojen yhteisvaikutuksen kuvaamiseksi tutkimuksessa laadittiin mikrotalousteorian pohjalta laskentamallit sekä kotieläintalouteen että peltoviljelyyn.
Suojakaistojen hyödyt jo saavutettu?
Ravinnekuormituksen vähentämisen kustannukset vaihtelivat paljon. Ne riippuivat vähennystasoista, ympäristöllisistä tekijöistä, markkinatilanteesta ja tuotantosuunnista. Suhteellisen edullista oli vähentää kuormitusta kohdentamalla pysyvää kasvipeitettä eroosioherkille alueille kuten jyrkille rinteille, joilta ravinnekuorma kulkee maa-aineksen mukana. Kohdentamisella ei saavutettu kuitenkaan prosentuaalisesti suuria vähennystavoitteita.
– Ympäristötukijärjestelmän myötä on jo perustettu kohdennetusti suojakaistoja ja vyöhykkeitä, joten jatkossa ei päästä kuormituksen vähentämisessä yhtä helpolla, Helin selvittää.
Myöskään vähemmän riskialttiiden peltoalojen kasvipeitteisyydellä ei saavuteta yhtä suuria vähennyksiä.
– Laajamittainen peltoalan kesannointi kyllä vähentää ravinnekuormitusta mutta tulee kalliiksi joko yhteiskunnalle tai viljelijälle, Helin summaa.
Kauas vähennystavoitteet karkaavat
Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 on asettanut ravinnekuorman vähennystavoitteet korkealle. Maatalouden kuormaa pitäisi vähentää kolmanneksella vuosien 2001–2005 tasosta.
– Erityisesti fosforikuormituksen merkittävä rajoittaminen on yhä haastavaa, Helin sanoo.
Vastausta on haettu kotieläintuotannosta. Karjan ruokinnallisten keinojen vaikutus ei kuitenkaan riitä kansallisten vähennystavoitteiden tai Euroopan unionin vesipuitedirektiivin aikatauluihin. Maidontuotantoalueilla nurmialan lisääminen ja keinolannoitteiden käytön vähentäminen osoittautuivat taloudellisesti järkevämmiksi keinoiksi.
YTM Janne Helinin väitöskirja ”Cost-efficient Nutrient Load Reduction in Agriculture – A short-run Perspective on Reducing Nitrogen and Phosphorus in Finland” tarkastetaan 13.12.2013 klo 12 Helsingin yliopistossa (keskustakampus, sali 1, Siltavuorenpenger 1A). Vastaväittäjänä on professori Eirik Romstad (Norwegian University of Life Sciences) ja kustoksena professori Markku Ollikainen (Helsingin yliopisto).
Väitöskirja on luettavissa sähköisenä osoitteessa http://www.mtt.fi/mtttiede/pdf/mtttiede24.pdf.
Lisätietoja:
Tutkija Janne Helin, MTT, puh. 029 5317202, janne.helin@mtt.fi
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on Suomen johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta, kilpailukykyä ja luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kehittävä tutkimuskeskus. Lisätietoja www.mtt.fi
Avainsanat: