Onko terveellinen ja kestävä ruokavalio kaikille selvä vaihtoehto?

Epäterveelliset ruokailutottumukset, vähäinen liikunta ja alhainen koulutustaso kytkeytyvät yhteen. Hyvin toimeentulevat syövät pienituloisia terveellisemmin ja liikkuvat enemmän. Parempiosaisten ruokavalinnat kuitenkin kuormittavat ympäristöä enemmän. Kokonaisvaltaisen kestävyyden saavuttamiseksi hyvinvointipolitiikan eri sektorit tarvitsevat yhteisen tavoitteen, joka huomioi kaikkien väestöryhmien erityistarpeet.

Suomalaisten väestöryhmien välillä on suuria terveyseroja. Hyvin toimeentulevat syövät terveellisemmin verrattuna pienituloisiin ja vähemmän koulutettuihin. Hyvin toimeentuleva kansanosa myös liikkuu vapaa-aikanaan enemmän ja elää pitempään. Toisaalta yhteiskunnan parempiosaisten ruokavalinnat kuormittavat ympäristöä 30–50 prosenttia enemmän kuin pienituloisten ja vähemmän koulutettujen ruokavalinnat.

Juuri päättyneen HYVINVOIPA-hankkeen johtaja, MTT:n professori Sirpa Kurppa on huolissaan yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja ympäristökuormituksen kasvusta. Ne joilla on paljon rahaa, ostavat ruokaa suurempia määriä, mikä kasvattaa hävikkiä. He myös valitsevat runsaasti elintarvikkeita, joiden ympäristövaikutus on suuri.

– Tämä on ristiriitainen ongelma, joka täytyy ratkaista kestävyyden periaatteilla. Kestävyys tarkoittaa kansalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia ympäristön kantokyvyn rajoissa. Siksi yhteisiä tavoitteita luotaessa resurssien käyttöä ei saisi kasvattaa. Meidän tulee nopeasti aloittaa sopeutuminen kasvavaan niukkuuteen, Kurppa painottaa.

HYVINVOIPA-hankkessa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT selvittivät, miten kestävän kehityksen periaatteet toteutuvat sosiaali-, terveys, ruoka- ja liikuntapolitiikoissamme ja miten eri väestöryhmien ruoan kulutus vaikuttaa ekologiseen kestävyyteen. Hankkeessa pohdittiin myös, millä tavalla ruokailu- ja liikuntatottumuksia voisi ohjata parempaan suuntaan.

Ohjaukseen yhteinen tavoite

Suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa on pyritty näkyvästi edistämään terveyttä, minkä rinnalla on alkanut kestävän kehityksen periaatteiden juurruttaminen kansalaisten mieliin. Politiikan eri sektorit ovat kuitenkin lähteneet ratkaisemaan ongelmia kukin omista lähtökohdistaan.

– Vaikka politiikan eri sektoreilla suoranaisia ristiriitoja on vähän, poliittisen ohjauksen tärkeitä synergiaetuja jää kuitenkin käyttämättä. Yhteisiä kestävyystavoitteita ei ole selkeästi määritelty, sanoo erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen THL:stä.

– Ravitsemussuositusten mukaisen ja kestävää kehitystä tukevan ruokavalion tavoitteet samoin kuin liikunta sekä kestävä ajattelutapa voitaisiin yhdistää. Sesonginmukaisen lähiruoan kaltainen vuodenaikaisliikunta, lähiliikunta sekä hyötyliikunta, voisivat olla askelia kohti nykyisiä kestävämpiä liikuntamuotoja, jotka tulotasoon katsomatta ovat kaikkien ulottuvilla, Ovaskainen listaa.

Verotus ei yksin riitä

Tupakan, alkoholin ja muiden haitallisiksi katsottujen elintarvikkeiden kulutusta koetetaan hillitä synti- eli valmisteveroilla. – Koska kulutusta ohjataan lisäksi erilaisilla säädöksillä ja rajoituksilla, on pelkän veron vaikutuksen arviointi vaikeaa, pohtii VATT:in erikoistutkija Timo Rauhanen.

– Myöskään alennettu arvonlisäverokanta ei ole käyttökelpoinen väline kuluttajien käyttäytymisen ohjaamiseen. Jo pelkästään elintarvikkeiden terveellisyyden määritteleminen on monimutkaista, hän sanoo.

Kokonaisuudessaan elintarvikkeiden kulutuksen ohjailu terveysvaikutteisilla veroilla on osoittautunut hankalaksi. – Veron pitäisi korottaa elintarvikkeen hintaa vähintään 20 prosenttia, jotta sillä olisi vaikutusta ruokavalintoihin, toteaa Rauhanen.

Kestävyystavoitteisiin pääsemiseksi verotuksen ja julkisen tuen lisäksi tarvitaan myös taloudellisia kannustimia, lainsäädäntöä, suosituksia ja normiohjausta, kuten rajoituksia sokeri- ja suolapitoisuudelle. 
 
– Politiikan tehtävänä on huolehtia siitä, että kestävät valinnat olisivat jokaiselle helpoin, houkuttelevin ja edullisin vaihtoehto eli itsestäänselvyys, korostaa erikoistutkija Helmi-Risku Norja MTT:stä.

Risku-Norjan mielestä arkinen ympäristö ja julkinen tila pitäisi muuttaa kestäviä valintoja suosivaksi konkreettisilla toimenpiteillä eli kehittämällä ja ohjaamalla tuotteiden ja palveluiden tarjontaa, näkyvyyttä ja mainontaa.

Lue lisää tutkimusjulkaisusta:
Ihmisen ja ympäristön hyvinvointi: yhteinen päämäärä, yhteinen politiikka: http://www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu22.pdf

Säätytalolla 7.2. pidetyn HYVINVOIPA-seminaarin ja tiedotustilaisuuden esitykset: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/tapahtumat/hyvinvoipa

Lisätietoja:
Professori Sirpa Kurppa, MTT, puh. 029 531 7406, sirpa.kurppa@mtt.fi
erikoistutkija Helmi Risku-Norja, MTT, puh. 029 531 7681, helmi.risku-norja@mtt.fi
erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen, THL, puh. 029 524 8595, merja-leena.ovaskainen@thl.fi
erikoistukija Timo Rauhanen, VATT, puh. 029 551 9441, timo.rauhanen@vatt.fi

Vuosina 2011–2013 toteutettua HYVINVOIPA-hanketta rahoittivat sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä tutkimukseen osallistuneiden tutkijoiden taustaorganisaatiot eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT. Hankkeen tutkijat: Helmi Risku-Norja, Sirpa Kurppa, Xavier Irz, Marja Pinolehto, Virpi Vorne, MTT; Marja-Leena Ovaskainen, Olli Nummela, THL; Timo Rauhanen, VATT

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on Suomen johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta, kilpailukykyä ja luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kehittävä tutkimuskeskus. Lisätietoja www.mtt.fi

Avainsanat: