Paikallisten nautarotujen arvostus kasvaa Euroopassa

Euroopassa on tällä hetkellä yli 500 nautarotua, joista suurin osa on paikallisia – ja uhanalaisia. Tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisammalta, sillä vaikka eläinmäärät ovat pieniä, rotujen arvostus on lisääntynyt niiden erityispiirteiden ja uhanalaisuuden takia.

Euroopan eri maissa on käynnistetty toimintaohjelmia, jotka pyrkivät säilyttämään ja kehittämään paikallisia rotuja. EURECA-hankkeessa kymmenen Euroopan maan kotieläintutkijat paneutuivat Euroopan paikallisiin nautarotuihin ja niiden säilymisen mahdollisuuksiin. Suomesta mukana oli MTT:n asiantuntijoita. Muut yhteistyökumppanit olivat Alankomaista, Belgiasta, Espanjasta, Irlannista, Italiasta, Norjasta, Puolasta, Ranskasta ja Virosta.
 
Suuret jyräävät

Maatalouden ja eläinjalostuksen tehostumisen vuoksi parhaimmista paikallisista roduista on valikoitunut muutama hallitseva tuotantorotu. Maailman johtava maitorotu on pohjois-amerikkalainen holstein ja lihapuolella ranskalainen charolais.

– Vähempituottoiset ja heikommin markkinoidut rodut ovat jääneet kehityksen jalkoihin. Esimerkiksi Suomessa ja muissa pohjoismaissa hyvin suosittu ayrshire-maitorotu on maailmanlaajuisesti harvinainen, kertoo professori Asko Mäki-Tanila MTT:stä.

Mäki-Tanilan mukaan suurin osa Euroopan nautaroduista koostuu pienistä, suppealla alueella kasvatetuista populaatioista. – Paikalliset rodut rikastavat geneettistä vaihtelua ja tarjoavat sen takia runsaasti mahdollisuuksia elintarviketuotannolle ja maaseudun kehittämiselle. Niillä on merkittävä arvo kulttuurin, historian, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta.

Kuin dieselautoja

EU:n maaseudun elinvoimaisuuden kehittämisohjelman rahoittama EURECA-hanke selvitti rotujen tilaa sekä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet myönteisesti tai epäedullisesti rotujen menestykseen. Euroopan eri maista löytyi keskenään samanlaisia viljelijätyyppejä, jotka pitävät maatiaisrotuja. Jokaisella tyypillä harrastelijasta ammattimaiseen karjankasvattajaan on oma tärkeä roolinsa rodun säilytyksessä ja kehittämisessä.

– Paikalliset rodut vaativat ja ansaitsevat huolellista kehittämistä. Rodun vaalimisessa ja jalostusvalinnassa on huomioitava rotujen ainutlaatuiset piirteet ja erilaiset käyttötarkoitukset. On tärkeää, että tämä työ on nivelletty osaksi kansallista eläinjalostustoimintaa, toteaa erikoistutkija Katriina Soini MTT:stä.

Koko Eurooppaa ja yli sataa rotua koskevassa kyselyssä selvitettiin, millaisilla tiloilla rotuja säilytetään ja miksi viljelijät haluavat rotuja pitää. Hankkeeseen osallistuvista maista valittiin 15 rotua tarkempaan analyysiin. Suomesta mukana olivat itä- ja länsisuomenkarja. Eri maissa kasvattajat arvostavat eläimiään ja uskovat niiden kasvatukseen, esimerkkinä erään haastatellun viljelijän kommentti: ”Paikalliset rodut ovat kuin dieselautoja. Ne lähtevät hitaasti liikkeelle, kuluttavat vähän polttoainetta ja jaksavat kulkea pitkän matkan.”

EU-politiikan linjassa

Katriina Soini pohtii, kuinka EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa ohjaavat yhä enemmän markkinaperiaatteet, toisaalta tuotannolta edellytetään kestävyyttä. Samalla tavoitellaan maaseudun monipuolista kehitystä. – Paikallisista roduista huolehtiminen ja niiden hyödyntäminen sopivat hyvin tähän konseptiin, hän painottaa.

Suomessa on säilynyt kolme paikallista rotua: itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarja. EU-jäsenyyden aikana suomenkarjan rotujen kasvatusta on tuettu muiden alkuperäisrotujen tapaan maaseudun kehittämisohjelman puitteissa.

Asko Mäki-Tanilan mielestä on tärkeää, että tuki jatkuu vuoden 2013 jälkeen seuraavan ohjelmakauden aikana. – Tuen lisäksi on tärkeää kehittää tuotteita ja palveluja, jotka perustuvat rotujen ainutlaatuisille ominaisuuksille. Pitkän tähtäimen tavoitteena on vähentää eläinten säilyttämisen tukiriippuvuutta.  

– Meiltä ja muualta Euroopasta löytyy esimerkkejä hyvin markkinoiduista tuotteista. Italiassa reggiana-rotu on noussut aallonpohjasta oman parmigiano-juuston ansiosta ja Espanjassa mustalle pihvirodulle on myönnetty alueellinen tunnus Carne de Avila sekä oma rotubrändi. Suomessa erilaiset kyyttötuotteet ovat päässeet gourmet-lajitelmiin, luettelee Mäki-Tanila.

EURECA-hankkeen tärkeimmät tulokset julkaistiin kirjana Local cattle breeds in Europe. Se on katsaus eri maissa tapahtuneesta kehityksestä, kansallisten ohjelmien nykytilasta ja suositukset rotujen tilan parantamiseksi. Kirja sopii kaikille nautaroduista kiinnostuneille, jalostajille sekä viranomaisille.

http://www.regionalcattlebreeds.eu/publications/documents/9789086866977cattlebreeds.pdf

Lisätietoja:
professori Asko Mäki-Tanila, MTT, puh. 040 755 2339, asko.maki-tanila@mtt.fi
erikoistukija Katriina Soini, MTT, Puh. 040 725 1891, katriina.soini@mtt.fi

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Tutkimusalojamme ovat bioteknologia- ja elintarviketutkimus, kasvintuotanto, kotieläintuotanto, talous, teknologia ja ympäristö. Tuotamme ja välitämme tieteellistä tutkimustietoa sekä kehitämme ja siirrämme teknologiaa koko maatalous- ja elintarvikesektorille. Lisätietoja www.mtt.fi