Perimän tutkimus paljasti: lampaalla on poikkeuksellinen kesytyshistoria
Lampaan perimän DNA-merkkeihin perustunut tutkimus paljasti uutta tietoa lajin poikkeuksellisesta esihistoriasta. Ominaisuuksiltaan erityyppinen lammaskanta on tuotu eri vaiheissa Eurooppaan alkuperäisestä kesytyskeskuksesta, Lounais-Aasian hedelmällisen puolikuun alueelta.
Tutkimus julkaistiin arvostetussa Science-tiedelehdessä huhtikuun lopussa. MTT oli mukana kansainvälisenä yhteistyönä toteutetussa hankkeessa.
IHMISEN HOIDOSSA JO 11 00 VUOTTA
Lammas on yksi ihmisen varhaisimmista kotieläimistä. Lajin kesytys villistä kantalajistaan, aasialaisesta muflonlampaasta, alkoi noin 11 000 vuotta sitten Lounais-Aasiassa. Sieltä lammas levisi ihmisen mukana Eurooppaan, ja noin 6 000 vuotta sitten Euroopassa harjoitettiin kotieläinten kasvatusta laajalla alueella.
– Varhaisinta Eurooppaan tuotua lammaskantaa hyödynnettiin vain lihantuotannossa. Pari tuhatta vuotta myöhemmin Lounais-Aasiasta levisi kuitenkin uusi lammaskanta, jonka villan tuotantoa varhaiset lampaankasvattajat olivat jalostaneet. Samalla he olivat kehittäneet villan hyödyntämiseen tarvittavaa teknologiaa, selittää erikoistutkija Juha Kantanen MTT:stä.
Levittäytyessään Eurooppaan jalostetumpi lammaskanta korvasi varhaisimman lammaskannan ja nykyiset euraasialaiset lammasrodut perustuvat pääosin tähän myöhempään leviämistapahtumaan. DNA-merkkitutkimuksella pystyttiin paljastamaan, että varhaisimman lammaskannasta polveutuvia eläinkantoja on säilynyt Välimeren ja Skotlannin rannikon saarilla ja Pohjois-Euroopassa.
SARVIPÄITÄ UUHET JA PÄSSIT
Useimmat varhaisten lammaskantojen nykyiset perilliset ovat uhanalaisia, alkukantaisia rotuja. Niiden villa on karkeaa ja poikkeuksellisesti sekä pässeillä että uuhilla esiintyy sarvia. Valtaosaltaan maailman lammasrodut ovat nykyisin sarvettomia.
Tutkimuksen tulokset olivat kiinnostavia suomalaisten alkuperäisten lammasrotujen kannalta. – Suomenlampaassa, kainuunharmaslampaassa ja ahvenanmaanlampaassa on todettavissa geeniperimää Eurooppaan ensin levinneestä kannasta. Rotumme ovat siten perinnöllisesti ainutkertaisia ja Euroopankin mittakaavassa todellisia ”alkuperäisrotuja”, kertoo Kantanen.
Ahvenanmaanlammas ja kainuunharmas ovat molemmat uhanalaisia. Ahvenanmaanlampaalla esiintyy yleisesti sarvia ja sen villa on usein karheaa. Sitä vastoin suomenlampaan villaa on jalostettu hienommaksi ja siitä on kehitetty pääosin sarveton.
VIRUKSESTA PERÄISIN OLEVA DNA KERTOO TARINAA
Tutkimuksessa käytettiin DNA-merkkeinä lampaan perimästä löytyneitä DNA-pätkiä, jotka ovat peräisin niin sanotuista endogeenistä retroviruksista. Virukset ovat infektoituneet evoluution ja jopa lampaan tuhansia vuosia kestäneen kesytyshistorian aikana sukusoluihin, jääneet kiinni solujen geeneihin ja siirtäneet perinnöllisyyttä välittävän molekyylinsä isäntäsolun perimään.
Lampaalla näitä viruksesta siirtyneitä perimän osia on löytynyt 27, joista kuutta tutkittiin Glasgown yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan professorin Massimo Palmarinin koordinoimassa hankkeessa. Eri virusperäisten DNA-pätkien esiintymisten perusteella tutkitut rodut voitiin jakaa kahteen ryhmään: lammaskantoihin, joiden perimässä oli todettavissa DNA-merkkejä varhaisimmasta leviämisestä ja lammaskantoihin, jotka perustuivat nuorempaan leviämistapahtumaan.
Tutkimus antoi viitteitä lampaan villan esihistoriasta. Villan hyödyntämistä kehitettiin ensin alkuperäisen kesytyskeskuksen alueella Lounais-Aasiassa, josta osaaminen, mutta myös villantuotantoon jalostettu lammaskanta levisi Eurooppaan.