Porotalouden kannattavuuden ennustetaan paranevan
Porotalouden kannattavuus paranee ennakkotulosten mukaan vuoden 2010 toukokuun lopussa päättyvänä poronhoitovuotena. Suhteellista kannattavuutta kuvaava kannattavuuskerroin nousee edellisvuoden 0,33:sta 0,39:ään. Poronhoitovuoden keskimääräinen yrittäjätulo kasvaa 6 600 eurosta 8 200 euroon. – Kannattavuuden paranemiseen vaikutti erityisesti kustannusten aleneminen. Myös poronlihan tuottajahinta sekä eloporotuki ovat kohonneet edellisvuodesta, selvittää MTT:n tutkija Jukka Tauriainen. KUSTANNUSTEN PIENENEMINEN KASVATTI YRITTÄJÄTULOA Porotalouden kokonaistuotto vuonna 2009/2010 oli kolme prosenttia suurempi kuin edellisvuonna, 26 900 euroa yritystä kohti. Eloporotuki yritystä kohti kasvoi kuusi prosenttia 4 700 euroon. Tukien osuus kokonaistuotoista on pysytellyt viimeisten kahdeksan vuoden ajan vajaassa 20 prosentissa. Porotalousyritysten kustannukset pienenivät kolme prosenttia 18 700 euroon. Kun tuotoista vähennetään kustannukset, yrittäjän porotaloudessa tekemälle työlle ja yritykseen sijoitetulle omalle pääomalle korvaukseksi jää yrittäjätulona 8 200 euroa. ETELÄN JA POHJOISEN VÄLILLÄ SELVÄ KANNATTAVUUSERO Kannattavuuskerroin osoittaa, kuinka suuren osan yrittäjäperheen työpanoksen ja oman pääoman kustannuksista yrittäjätulo kattaa. Porotalouden keskimääräinen kannattavuuskerroin vuonna 2009/2010 oli 0,39. Yrittäjäperhe sai 39 prosenttia 13,8 euron tuntipalkkavaatimuksesta (5,4 euroa) ja 39 prosenttia viiden prosentin oman pääoman korkovaatimuksesta (2,0 prosenttia) Kannattavuuskirjanpidon tulostarkasteluissa pohjoisimmassa Lapissa sijaitseva erityinen poronhoitoalue on jaettu kahtia saamelaisalueeseen ja muuhun erityiseen poronhoitoalueeseen. Poronhoitoalueen eteläosaa nimitetään muuksi poronhoitoalueeksi. Poronhoitovuonna 2009/2010 saamelaisalueen ennakollinen kannattavuuskerroin oli 0,54, muun erityisen poronhoitoalueen 0,42 ja muun poronhoitoalueen 0,25. Muulla poronhoitoalueella eloporoa kohti saatava tuotto oli 10–20 euroa suurempi kuin saamelaisalueella ja muulla erityisellä alueella. Muun poronhoitoalueen kannattavuutta pudottavat kuitenkin eloporoa kohti tulevat 70–80 euroa suuremmat tuotantokustannukset. Etenkin oman työn ja ostettavien rehujen kustannukset olivat siellä selkeästi suuremmat. Porotalousyritysten väliltä löytyy kannattavuuseroja. Vuonna 2009/2010 kannattavuustavoitteen (kannattavuuskerroin yli 1,0) saavuttaa 11 prosenttia yrityksistä. Ne kaikki sijaitsevat Pohjois-Lapin erityisellä poronhoitoalueella. Yrittäjätuloa ei synny lainkaan 22 prosentille yrityksistä. Näistä yrityksistä 2/3 sijaitsee erityisellä ja 1/3 muulla poronhoitoalueella. TALOUSTOHTORIN TULOKSET PÄIVITETTY Ennustevuoden 2009/2010 tulokset on laskettu vuoden 2008/2009 yrityskohtaisen aineiston pohjalta porotalouden tulos- ja kannattavuusennustemallia käyttäen. Tulosten laskentamenetelmiin on tehty merkittäviä uudistuksia. Poronhoitovuosien 2002/2003–2006/2007 tulokset on laskettu uudelleen porokarjan arvostusperusteiden ja arvonmuutosten tulouttamismenettelyn muutosten vuoksi. Myös tulosten painotusjärjestelmää on uudistettu. Tulosten painotus perustuu eloporoluettelon mukaisiin yli 80 eloporon ruokakuntien määriin alueittain ja kokoluokittain. Vuoden 2009/2010 painotusaineisto muodostettiin uudella rakennekehitystä ennustavalla järjestelmällä. Samalla vuoden 2008/2009 tulosten painotusta täsmennettiin, mikä muutti tältä osin myös 22.4.2010 julkistettuja tuloksia. Porotalouden kannattavuuskirjanpidon uudistetut tulokset ovat nähtävissä MTT:n Taloustohtori-sivuston Porotalous-verkkopalvelussa osoitteessa www.mtt.fi/taloustohtori/porotalous