Porotalouden kannattavuus harppasi ylöspäin

Porotalouden kannattavuus koheni toukokuun lopussa 2011 päättyneenä poronhoitovuonna. Kannattavuuskerroin kohosi edellisvuoden 0,28:sta 0,38:aan. Poronlihan hinnannousu ja maltillinen kustannuskehitys siivittivät yrittäjätulon 28 prosentin kasvuun.

Porotalouden keskimääräinen yrittäjätulo kohosi 6 380 eurosta 8 150 euroon yritystä kohti. Edellisten vuosien tapaan kannattavuus on kuitenkin edelleen heikko.

Poronhoitovuonna 2010/2011 kannattavuuskerroin oli 0,38, eli yrittäjätulo kattoi 38 prosenttia yrittäjäperheen palkkatavoitteesta ja oman pääoman korkotavoitteesta. Yrittäjäperhe sai palkkaa 5,30 euroa tekemilleen 1 320 työtunnille ja 1,9 prosentin koron yritykseen sijoitetulle noin 60 000 euron omalle pääomalle.

Vahingonkorvausten määrä kasvoi

Porotalouden kokonaistuotto kasvoi edellisvuodesta 19 prosenttia, 29 700 euroon. Tuottoja kasvattivat poronlihan 10 prosentin hinnannousu sekä vahingonkorvausten kaksinkertaistuminen noin 4 000 euroon yritystä kohti. Tukien osuus kokonaistuotosta säilyi ennallaan 18 prosentissa. Kokonaistuottoa kertyi 162 euroa eloporoa kohti.

Porotalouden tuotantokustannukset kasvoivat edellisvuodesta 5 prosenttia, 42 900 euroon. Ruokintamenot ja konekustannukset kasvoivat, mutta oman työn palkkavaatimuskustannus pieneni työtuntien vähenemisen myötä. Koska keskimääräinen yrityskoko kasvoi, eloporoa kohti lasketut tuotantokustannukset pysyivät 235 eurossa. Yrittäjäntappiota muodostui 73 euroa eloporoa kohti.

Paras tulos pohjoisessa

Saamelaisten kotiseutualueella porotalouden kannattavuuskerroin ylsi 0,69:ään. Erityisen poronhoitoalueen eteläisemmässä osassa kannattavuuskerroin pysyi edellisvuoden 0,30:ssä. Muulla poronhoitoalueella kannattavuuskerroin oli vain 0,19.

Muulla poronhoitoalueella eloporosta saatava tuotto oli keskitasoa, mutta kannattavuutta pudotti 97 - 105 euroa suurempi tuotantokustannus eloporoa kohti. Etenkin oman työn ja tarvikekustannukset olivat selkeästi suurimmat. Aluemäärittelyt pohjautuvat poronhoitolakiin ja lakiin saamelaiskäräjistä.

Hyvät ja heikot vertailussa

Porotalouden tuloksia vertailtaessa tilat ryhmiteltiin hyvät- ja heikot-kannattavuusryhmiin. Hyvät-kannattavuusryhmään luettiin 20 prosenttia parhaiten kannattaneista yrityksistä jättäen ensin kaikkein paras kymmenesosa yrityksistä ryhmän ulkopuolelle. Heikot-ryhmä muodostettiin samalla tavalla heikomman pään yrityksistä.

Heikot-ryhmän kannattavuuskerroin oli pysynyt ennallaan -0,11:ssa. Hyvät-ryhmän kannattavuuskerroin kohosi 0,58:sta 0,71:een. Hyvät-ryhmän kannattavuutta parantavat sekä eloporoa kohti saadut korkeammat tuotot että alhaisemmat tuotantokustannukset. Hyvät-ryhmässä eloporon tuotantokustannukset olivat lähes kolmanneksen alhaisemmat kuin heikot-ryhmässä. Hyvät-ryhmän yritykset ovat suurempia. Niillä oli 208 eloporoa, kun taas heikot-ryhmän yrityksillä oli 143 eloporoa. 

Tulokset Taloustohtorissa

Tulokset laskettiin 75 kannattavuuskirjanpitotilan luvuista painotettuna, jolloin ne ovat yleistettävissä kuvaamaan noin 1 000 suurimman porotalousyrityksen keskiarvotuloksia. Porotalouden tulokset poronhoitovuodesta 2002/2003 alkaen ovat nähtävissä MTT:n Taloustohtori-sivustolla osoitteessa www.mtt.fi/taloustohtori/porotalous. Kannattavuuskirjanpitoon kuuluvat yrittäjät voivat tarkastella palvelussa omia tuloksiaan ja verrata niitä muiden ryhmien tuloksiin.

Lisätietoja:
Tutkijat Jukka Tauriainen (puh. 029 531 7809) ja Marja Vilja (puh. 029 531 7897), MTT, etunimi.sukunimi@mtt.fi

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Tutkimusalojamme ovat bioteknologia- ja elintarviketutkimus, kasvintuotanto, kotieläintuotanto, talous, teknologia ja ympäristö. Tuotamme ja välitämme tieteellistä tutkimustietoa sekä kehitämme ja siirrämme teknologiaa koko maatalous- ja elintarvikesektorille. Lisätietoja www.mtt.fi

Avainsanat: