Turkistilojen kannattavuus laskee – jatkajat haasteen edessä

MTT on selvittänyt ensimmäistä kertaa suomalaisten turkistilojen taloutta ja asemaa markkinoilla. Toissavuonna turkistilat kannattivat hieman muuta maataloutta paremmin, mutta tilojen kannattavuus laskee vaadittavien hyvinvointi-investointien vuoksi. Ongelmallisin tilanne on kettutiloilla, joiden kannattavuus on pitkään ollut alhainen.

Vuonna 2006 turkisten nahkamyynnin kokonaisarvo oli noin 200 miljoonaa euroa. Turkistuotanto on voimakkaasti keskittynyt Pohjanmaalle, jossa sillä on merkittäviä työllistäviä ja taloudellisia vaikutuksia. Lähivuosina monet turkistuottajat kuitenkin luopuvat tuotannostaan ja siirtyvät eläkkeelle, sillä tuottajien ikärakenne on vinoutunut.

– Vain noin kymmenen prosenttia tuottajista on alle 35-vuotiaita. Alalla on pulaa jatkajista. Esimerkiksi lomitusjärjestelmän kehittäminen muuta kotieläintuotantoa vastaavaksi parantaisi turkistuottajien työssä jatkamista ja jaksamista, pohtii tutkija Timo Karhula MTT:stä.

HYVINVOINTI MAKSAA

Turkiseläinten häkkitilavaatimusten siirtymäkausi päättyy vuoden 2010 lopussa, johon mennessä tilojen on tehtävä hyvinvointi-investointinsa. Turkistiloilla kannattavuus on jo ennen hyvinvointi-investointeja jäänyt tavoitteista, ja nyt tehtävät kalliit hankinnat laskevat kannattavuutta edelleen.

Turkistuotannon perusvahvuutena Suomessa ovat kylmät ilmasto-olosuhteet sekä ammattitaitoiset turkistuottajat ja hyvin toimiva turkisten myynti. Turkistuotannon suurimpana uhkana voidaan pitää eurooppalaisen politiikan suunnanmuutoksia, jotka saattavat vaikuttaa turkistalouden toimintaedellytyksiin radikaalistikin. Myös suhtautuminen turkiksiin voi muuttua.

– Turkisten hinnat markkinoilla voivatkin muuttua äkkiä, jolloin tuotannon kannattavuus heilahtaa herkästi tappiolliseksi. Haaste alalle on kannattavan turkistuotannon säilyttäminen Suomen rajojen sisäpuolella, tutkija summaa.