Varhainen kylvö suojaa porkkanaa parhaiten
Porkkanakemppi voi verottaa sadosta jopa kolmanneksen
Porkkanan varhainen kylvö keväällä ehkäisee parhaiten porkkanakempin aiheuttamia tuhoja, selvisi MTT:ssä (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) tehdyssä väitöstutkimuksessa. Jos porkkanan pahin tuholainen pääsee kasvin kimppuun sirkkalehtivaiheessa, se voi viedä lyhyessä ajassa jopa 35 prosenttia sadosta.
Tutkija Anne Nissinen selvitti väitöstutkimuksessaan luonnonmukaiseen viljelyyn soveltuvia porkkanakempin torjuntakeinoja. Tutkimus tehtiin kasvihuoneessa, johon pystytetyissä häkeissä tuholaiset pääsivät herkuttelemaan 15 viljellyllä porkkanalajikkeella ja yhdellä villiporkkanalla.
Nissinen tarkasteli porkkanakempin isäntäkasvin valintaa ja tuholaisen vioittavuutta eri kasvuvaiheissa. Lisäksi hän selvitti ns. houkutus-karkotustekniikan käyttöä porkkanakempin torjunnassa.
PIENIÄ, RUMIA JA PARTAISIA PORKKANOITA
Porkkanakemppi on suuri ongelma porkkanan pääviljelyalueilla Suomessa. Kemppi talvehtii kuusella, ja lentää porkkanaviljelmille kesäkuun alusta lähtien. Se ryhtyy heti imemään ravinteita porkkanan lehdistä, joten kasvusto vioittuu nopeasti.
Porkkanakempin lentohuippu on usein joko viikkoa ennen tai jälkeen juhannuksen. Sadon kannalta on ratkaisevaa, onko porkkana siihen mennessä ehtinyt kasvaa riittävän isoksi kestääkseen tuholaisen hyökkäyksen.
– Jos porkkana on kylvetty vasta toukokuun loppupuolella, lento saattaa osua sirkkalehtivaiheeseen, jolloin porkkana on herkin vioittumaan. Torjuntatoimien jälkeen kasvusto saattaa korjaantua ja päällepäin näyttää ihan hyvältä, mutta nostettaessa porkkanat paljastuvat pieniksi, rumiksi ja partaisiksi, Nissinen kuvailee.
HOUKUTUSKASVIA KANNATTAA TUTKIA LISÄÄ
Nissinen tutki myös, miellyttääkö jokin porkkanalajike kemppejä muita enemmän, jolloin sitä voisi käyttää houkutuskasvina pitämässä tuholaiset poissa viljeltävältä lajikkeelta. Tutkimuksen aineistosta houkuttelevimmaksi osoittautui vanha keltainen Lobbericher-lajike, joka löytyy vielä ruotsalaisesta siemenluettelosta.
Tutkija arvioi, että houkutuskasvi voisi olla toimiva keino vähentää porkkanakemppejä pellolta. Hän toteaa kuitenkin, että ei vielä tämän tutkimuksen perusteella uskalla suositella houkutuskasvitekniikkaa käytäntöön.
– Houkutuskasvin tehoa pitäisi aina testata suhteessa viljeltävään lajikkeeseen, Nissinen huomauttaa.
”PAHA HAJU” EI KARKOTTANUT KEMPPIÄ
Tutkimuksessa kokeiltiin myös porkkanakempin karkottamista käyttämällä haihtuvaa yhdistettä, limoneenia. Sitä esiintyy luontaisesti sekä porkkanassa että kempin talvi-isännässä kuusessa.
Eräässä Ruotsissa viime vuosikymmenellä tehdyssä tutkimuksessa limoneenin todettiin karkottavan porkkanakemppejä. Nissisen tekemissä kasvihuonekokeissa limoneeni ei kuitenkaan ajanut kemppejä pakosalle, ei porkkanalle ruiskutettuna eikä väliaineesta vapautettuna.
– Ristiriitaiset tutkimustulokset voivat johtua siitä, että kasvihuoneessa olosuhteet ovat erilaiset kuin pelolla, eivätkä kempit pysty toteuttamaan normaalisti elämänkiertoonsa kuuluvaa isäntäkasvin vaihtoa. Sen sijaan valon voimakkuus vaikutti voimakkaasti tuholaisten käyttäytymiseen laboratoriossa ja kasvihuoneessa, joissa on vaikea simuloida luonnonoloja, Nissinen pohtii.
Hän toteaa, että jatkossa karkotteeksi tai houkuttimeksi aiottuja aineita pitäisikin testata pelto-olosuhteissa.
MMM Anne Nissisen ympäristötieteen väitöskirja ”Towards ecological control of carrot psyllid (Trioza apicalis)” tarkastetaan 25.1.2008 Kuopion yliopistossa. Vastaväittäjänä on tohtori Robert Glinwood Ruotsin maatalousyliopistosta ja kustoksena professori Jarmo Holopainen Kuopion yliopistosta.