Viljelijän ristiriitaiset roolit: talonpoika, tuottaja vai yrittäjä?

Suomalaisen maanviljelijän identiteetti on tasapainoilua talonpojan, tuottajan ja yrittäjän roolien välillä. Moni viljelijä mieltää ammattinsa yhä sukupolvelta toiselle siirtyväksi elämäntavaksi, vaikka tunnistaa paineet yrittäjyyteen. Yhä useammat myös kytkevät erilaisia yritystoiminnan muotoja osaksi maatilan kokonaisuutta.

Tutkija Jarkko Pyysiäinen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä tarkasteli väitöstutkimuksessaan viljelijöiden sekä maataloussektorin kuntapäättäjien ja asiantuntijoiden suhtautumista yrittäjyyteen maatilakontekstissa. Hän havaitsi, että päättäjät eivät juuri kyseenalaista yrittäjyyden toivottavuutta, mutta viljelijät suhtautuvat siihen varauksellisemmin.

– Viljelijät pohtivat, onko yrittäjyys toivottavaa tai edes mahdollista maatilakontekstissa. Sukutila, perhekeskeinen elämäntapa ja alkutuotanto nähtiin arvoina sinänsä, ja yrittäjyys koettiin jopa uhkana niille, Pyysiäinen toteaa.

Väitöstutkimuksen aineistona oli viljelijöiden sekä kunnallisten päätöksentekijöiden ja maatalousalan asiantuntijoiden haastatteluja, joita Pyysiäinen analysoi laadullisin diskurssianalyyttisin menetelmin yksilö- ja ryhmähaastatteluja hyväksi käyttäen. Haastattelut tehtiin vuosina 2004–2007 ja niitä oli yhteensä noin 50, suurin osa viljelijöiden.

Uusi liiketoiminta ei saa olla liian uutta ja outoa

Haastattelupaikkakunnista kaksi sijaitsee Itä-Suomessa, yksi Länsi- ja yksi Etelä-Suomessa.

Viljelijöiden perussuhtautumisessa yrittäjyyteen ei ilmennyt alueellisia eroja. Pyysiäisen mukaan merkittävämpiä eroja esiintyi tuotantosuuntakohtaisesti ja sen mukaan, mitä muuta liiketoimintaa alueella ja tiloilla jo oli.

Esimerkiksi viljelijöiden keskuudessa yhä yleinen identifioituminen talonpoikaisuuteen asetti reunaehtoja uuden yritystoiminnan kehittämiselle. Jos uusi liiketoiminta ei uhannut perinteistä identiteettiä ja tilan totunnaisia toimintoja, siihen suhtauduttiin positiivisesti, mutta jos se näytti kovin erilaiselta, ajatus torjuttiin.

– Oman tilan alkutuotannon harjoittamista tukevat liiketoimintamuodot, kuten maatilamatkailu tai alkutuotteiden jatkojalostaminen saatettiin nähdä luontevina ja houkuttelevina vaihtoehtoina. Sen sijaan liiketoiminta, jossa kilpailutilanne tai asiakassuhteiden luonne kasvattavat paineita uudenlaisiin ponnisteluihin tilan ulkopuolisten toimijoiden ja verkostojen kanssa, koettiin helposti itselle soveltumattomaksi, Pyysiäinen konkretisoi.

Työmäärän liiallinen kasvu arveluttaa

Haastatteluista nousi esille myös se, että viljelijät kokivat itselleen läheisinä yrittäjyyteen perinteisesti liittyvän riippumattomuuden ja vapauden. Niiden kautta yrittäjyys nähtiin myönteisessä valossa.

Sen sijaan yrittäjyyden mukanaan tuomina uhkakuvina nähtiin työmäärän liiallinen kasvu sekä paineet lisätä myynti- ja markkinointitoimenpiteitä. Etenkin markkinoinnin, myynninedistämisen ja tuotekehittelyn arvioitiin vievän paljon työaikaa alkutuotannon töistä, ja se saatettiin nähdä ”kissanristiäismeininkinä”.

– Tämä asettaa suuria haasteita maatilayrittäjyyden edistämistoimille: ne perustuvat paljolti verkostoitumiseen ja erilaisiin projekteihin, jotka viljelijöiden näkökulmasta saattavat vaikuttaa vierailta, Pyysiäinen huomauttaa.

Tilan resurssit ja verkostot huomioon

Väitöstutkimuksen haastatteluaineistossa myös päättäjät ymmärsivät, että yrittäjyyden edistämiskeinot eivät aina kohtaa ruohonjuuritason todellisuutta. Ne nähtiin silti välttämättömiksi, jotta maatiloille saadaan kehitettyä uusia toimeentulomahdollisuuksia.  

Pyysiäinen korostaa, että maatilayrittäjyyden edistämispolitiikan keinot eivät saisi olla liian yksioikoisia, vaan tilaa täytyisi olla erilaisille ideoille ja aloitteille. Olennaisen tärkeää on tarkastella jokaista maatilaa yksilöllisesti. Myös viljelijöiden pyrkimystä autonomiaan on syytä kunnioittaa.

– Harva viljelijä on valmis arvioimaan yrittäjyyttä täysin puhtaalta pöydältä, vaan on otettava huomioon tilalla jo olevat resurssit, sosiaaliset verkostot sekä niihin kytkeytynyt elämäntapa. Ne tarjoavat puitteet tilan toiminnalle ja siten lähtökohdat yrittäjyyden mielekkääseen kehittämiseen, tutkija painottaa.

VTM Jarkko Pyysiäisen väitöskirja ”Constructing and negotiating entrepreneurial agency. A social psychological approach to entrepreneurship discourse in the farm context” (Yrittäjämäistä toimijuutta rakentamassa. Sosiaalipsykologinen näkökulma yrittäjyysdiskurssiin maatilakontekstissa) tarkastetaan 10.12.2011 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Stephen Reicher St Andrews´n yliopistosta Skotlannista ja kustoksena toimii professori Karmela Liebkind Helsingin yliopistosta.

Lisätietoja:
tutkija Jarkko Pyysiäinen, MTT, puh. 040 672 1997, jarkko.pyysiainen@mtt.fi

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Tutkimusalojamme ovat bioteknologia- ja elintarviketutkimus, kasvintuotanto, kotieläintuotanto, talous, teknologia ja ympäristö. Tuotamme ja välitämme tieteellistä tutkimustietoa sekä kehitämme ja siirrämme teknologiaa koko maatalous- ja elintarvikesektorille. Lisätietoja www.mtt.fi

Avainsanat: