Insuliinihoidossa ja diabeteksen hoidossa yleisesti käytettyjä termejä
Insuliinihoidossa ja diabeteksen hoidossa yleisesti käytettyjä termejä A1C -pitoisuudet: tunnetaan myös nimellä HbA1c -arvot tai glykohemoglobiinitaso. Sokeristuneen verenpunan määrä veressä prosentteina. Tarjoaa vakaan vertailuarvon sokeritasapainon seurantaan 2- 3 kuukaudeksi. Paastolla tai aterioinnilla ei ole välitöntä vaikutusta näihin arvoihin. Aikuisiän diabetes: ks. Tyypin 2 diabetes. Bolusinjektio: ylimääräinen annos lyhytvaikutteista insuliinia, joka annetaan haluttaessa hallita odotettavissa oleva veren glukoosipitoisuuden nousu esimerkiksi aterian jälkeen. Diabetes mellitus: suuri veren glukoosipitoisuus paaston aikana ja/tai aterian jälkeen. Sairaus johtuu siitä, ettei haima kykene tuottamaan riittävästi insuliinia tai ääreiskudokset reagoivat puutteellisesti insuliiniin. Diabeteslääke: aine, joka auttaa diabetesta sairastavaa henkilöä alentamaan veren glukoosi- eli sokeripitoisuutta. Eksogeeninen insuliini: insuliini, joka valmistettu biosynteettisesti ja annostellaan ruiskulla. Endogeeninen insuliini: insuliini, jota ihmisen oma haima tuottaa. Glukoosi: rakenteeltaan yksinkertainen sokeri, verensokeri. Yksi kehon tärkeimmistä energianlähteistä. Haima: elin, jossa on insuliinia erittäviä beetasoluja. Heikentynyt glukoosinsieto (IGT): veren glukoositaso on normaalia korkeammalla, mutta eivät niin korkealla, että potilaalla voitaisiin todeta diabetes mellitus. Hyperglykemia: veren liian suuri glukoosipitoisuus (korkea verensokeri) on merkki siitä, ettei diabetes ole hallinnassa. Ilmenee usein silloin, kun ruumiissa ei ole sen tarpeisiin nähden riittävästi insuliinia. Hypoglykemia: veren liian alhainen glukoosipitoisuus (matala verensokeri). Voi ilmetä silloin, kun henkilö on ottanut liian suuren määrän insuliinia, rasittunut liikaa fyysisesti tai nauttinut liian vähän ravintoa. Ihmisinsuliini: insuliini, joka on kemiallisesti samanlaista kuin ihmiskehon tuottama insuliini. Ihonalainen injektio: liuoksen, kuten insuliinin, annostelu ihonalaiskudokseen. Insuliini: hormoni, joka auttaa kehoa varastoimaan ja käyttämään glukoosia (sokeria) energianlähteenä. Insuliinianalogi: insuliinijohdos, biosynteettinen insuliini, joka ei ole kemiallisesti identtistä ihmisinsuliinin kanssa. Se on vaikutuksiltaan samanlainen, mutta eroaa kineettisiltä ominaisuuksiltaan. Insuliinista riippuvainen diabetes mellitus (IDDM): ks. Tyypin 1 diabetes. Insuliiniresistenssi: insuliinin heikentynyt vaikutus ääreiskudoksissa. Liittyy usein kohonneeseen verenpaineeseen (hypertensio) tai korkeisiin veren rasvapitoisuuksiin (hyperkolesterolemia, veren liiallinen kolesterolipitoisuus). Insuliinista riippumaton diabetes mellitus (NIDDM): ks. Tyypin 2 diabetes. Kahden tunnin arvo (PPG): veren glukoositaso 2 tuntia aterian jälkeen. Neutraali-Protamiini Hagedorn (NPH) -insuliini: protamiinivalkuaista sisältävä insuliini tuotiin markkinoille 80 vuotta sitten ja se on edelleen monissa maissa yleisimmin käytetty insuliinimuoto. Nuoruusiän diabetes: aiemmin käytetty nimitys insuliinista riippuvaisesta diabetes mellitusksesta (IDDM) eli tyypin 1 diabeteksesta. Oraalinen lääke: suun kautta tablettina tai kapselina otettava diabeteslääke, joka pienentää veren glukoosipitoisuutta. Paastoplasmanglukoosi (FPG): glukoosin määrä plasmassa paaston aikana. Veren ja plasman glukoosipitoisuutta mitataan ja verrataan usein vastavuoroisesti, vaikka plasman glukoosipitoisuus on keskimäärin 11 % korkeampi kuin kokoveren. Perushoito: säännöllinen, jatkuva insuliinin annostelu insuliinin perustarpeeseen (esim. pistoksena, insuliinikynällä tai -pumpulla). Plasma: veri ilman soluja. Oljenvärinen neste, joka koostuu yli 90- prosenttisesti vedestä. Sisältää myös valkuaisaineita, suoloja, rasvoja ja glukoosia. PPAR eli peroksisomien proliferaatiota aktivoivat gammareseptorit: tumareseptorit (tunnistusalueet), jotka sijaitsevat rasvakudoksessa, luustolihaksissa ja maksassa. Näiden alueiden aktivoiminen lisää kudoksen insuliiniherkkyyttä. Glitatsonien, jotka tunnetaan myös tiatsolidiinidioniryhmän lääkeaineina, tiedetään aktivoivan näitä reseptoreita. Sokeritasapainon hallinta: veren glukoosipitoisuuden hallinta joko ruokavaliolla tai insuliini- ja/tai lääkehoidolla sen ylläpitämiseksi normaalin vaihtelun puitteissa. Tyypin 1 diabetes: aiemmin on käytetty nimityksiä "insuliinista riippuvainen diabetes mellitus" (IDDM) tai nuoruusiän diabetes. Krooninen häiriö, jossa beetasolut ovat tuhoutuneet ns. autoimmuunimekanismin seurauksena. Tyypin 2 diabetes: aiemmin on käytetty nimityksiä "insuliinista riippumaton diabetes mellitus" (NIDDM) ja "aikuistyypin diabetes". Yleisin diabetes mellituksen muoto, jota sairastaa noin 80-85 % diabeetikoista. Tyypin 2 diabetesta sairastavien haimassa muodostuu liian vähän insuliinia ja/tai heidän ääreiskudoksensa reagoivat heikosti insuliinille (ks. insuliiniresistenssi). Veren glukoosi: ihmisruumiin tärkein sokeri, jota muodostuu kolmesta ravinnon ainesosasta - valkuaisaineista, rasvoista ja pääasiassa hiilihydraateista. Solut eivät pysty varastoimaan tai hyödyntämään glukoosia ilman insuliinia. Verensokerin paastoarvo (FBG): paastoverenglukoosi, veren glukoosipitoisuus paaston aikana. ------------------------------------------------------------ Lisätietoja saat osoitteesta http://www.waymaker.fi Seuraavat tiedostot ovat ladattavissa: http://www.waymaker.net/bitonline/2002/09/02/20020902BIT00400/wkr0001.doc http://www.waymaker.net/bitonline/2002/09/02/20020902BIT00400/wkr0002.pdf