SAS Institute: BI-ratkaisulla voitaisiin ehkäistä melamiiniskandaalin kaltaisia katastrofeja
Amerikkalaisen asiantuntijan Tri Kevin P. McCormackin kanssa kehitetty ratkaisu löytää toimitusketjun puutteet ja riskit
Espoo, 5. marraskuuta 2008 - Analyyttisiin liiketoimintaratkaisuihin ja business intelligence -ojelmistoihin erikoistunut SAS Institute kertoo, että yritysten alihankintaverkostojen luotettavuuden seurantaan kehitetyllä analyyttisella työkalulla voidaan ennakoida ja siten myös mahdollisesti ehkäistä Kiinan melamiiniskandaalin kaltaisia katastrofeja. Ratkaisu on kehitetty yhteistyössä amerikkalaisen Tri Kevin McCormackin kanssa, joka on erikoistunut toimitusketjujen hallintaan ja analysointiin. McCormack vieraili viime viikolla Suomessa ja kertoi ratkaisusta puheenvuorossaan 28.10. järjestetyssä 600Minutes Supply Chain -tapahtumassa Helsingin Finlandia-talolla.
Yritysten toimitusketjujen perinteisinä tunnettuja riskejä ovat erityyppisten ennakoimattomien katastrofien seuraukset, kuten maanjäristykset, rahtilaivan uppoaminen, tehdaspalo, lakko, konkurssi tai markkinaosuuden lasku. Maailmaa parin viime kuukauden aikana kuohuttanut Kiinan melamiiniskandaali on kuitenkin riski, jonka ennusmerkit olivat nähtävissä jo hyvissä ajoin - tai olisivat voineet olla, oikean teknologian avulla.
Business intelligence -ratkaisuihin keskittynyt SAS Institute ja analyyttisten mallien tuottamiseen erikoistuneen DRK Research -yrityksen perustaja Tri Kevin McCormack ovat jo vuosien ajan tutkineet ja analysoineet toimitusketjujen luotettavuutta, ja kehittäneet teknologiaa, jolla ketjussa ilmenevät puutteet ja riskit voitaisiin havaita. Yhteistyön tuloksena syntynyt SAS® Supplier Risk Management -ratkaisu on analyyttinen järjestelmätyökalu, jonka avulla pystytään saamaan vertailukelpoista materiaalia toimitusketjusta erittäin nopeasti, vaikka ketjussa olisi tuhansia eri toimittajia.
”Monissa yritysten toimitusketjuissa on tuhansia toimittajia, joiden analysoiminen perinteisen tutkimuksen avulla veisi yritykseltä itseltään vuosia, ja kokonaisvastausprosentti jäisi silti alhaiseksi”, Tri Kevin McCormack kertoo. ”Kehittämämme ratkaisun avulla tiedot voidaan kerätä nopeasti ja vastausprosentti on aina lähemmäs 100. Itse analyysityökalu perustuu 38 kysymykseen, jotka on laadittu siten, että niiden vastauksista voidaan päätellä useita eri asioita. Nämä vastaukset ratkaisu kääntää informaatioksi, jonka avulla voidaan tarkastella toimitusketjun luotettavuutta niin ketjun kuin yksittäisen toimittajankin tasolla.”
Toimitusketjun riskit voidaan löytää ajoissa
McCormack uskoo, että joka alalla ja jokaisessa toimitusketjussa on riskejä, ne on vain osattava kaivaa esille. ”Jos Kiinan tapauksessa meijerijätit olisivat käyttäneet Supplier Risk Management -ratkaisun kaltaista työkalua, olisi ehkä havaittu, että toimitusketjuun kuuluvien toimittajien omiin toimitusketjuihin kuuluu epäilyttäviä tahoja; taloudellisesti epävarmoja tai epäluotettavia toimittajia, kuten melamiinintuottajia”, McCormack selventää. ”Toinen vaihtoehto on, että riskit olisi havaittu tuotantoa tarkasteltaessa: Tuotannon määrä ja laatu verrattuna käytettyihin kustannuksiin, maitotuotteiden proteiiniarvojen taso yhdistettynä alhaisiin tuotantokustannuksiin, ja nämä verrattuna muihin toimijoihin.”
”Toimitusketjujen hallinnoinnista vastaavat alkavat vasta pikkuhiljaa ymmärtää, että tämän kaltaista käyttäytymistä voidaan oikeasti mitata”, Mikko Tainela, SAS Institute Oy:n Business Development Manager kertoo. ”Se on sinänsä outoa, koska tiedämme kuitenkin hyvin kuinka paljon esimerkiksi suuren rakennusprojektin viivästyminen voi maksaa, vaikka syynä olisi vain yhtä tavarantoimittajaa koskeva viivästys. Kun analytiikka on paikallaan, voidaan tiettyjä rattaita koneistossa pysäyttää sen mukaan, jos riskejä nousee esille. Tämä voi säästää yrityksen katastrofilta, mutta myös huomattavia summia rahaa”, Tainela jatkaa.
McCormack näkee vaaran merkkejä kaikkialla, mutta melamiiniskandaalin kaltaisia aineksia erityisesti lääke- ja elintarvikealoilla, jollei toimittajien luotettavuuteen kiinnitetä pian huomiota.
“Yrityksen maine voi mennä muutamassa päivässä, ja siihen johtava riski voidaan havaita muutamassa minuutissa. Lisäksi yritys itse ei välttämättä ole ainoa joka kärsii, vaan tuhannet sen toimittajat voivat kaatua samalla, puhumattakaan muista uhreista, kuten kuluttajista. Pahimmillaan tämä voi maksaa miljardeja, vaikka taustalla olisi ollut vain yksi ”pieni” riskitoimittaja. Jokainen yritys, joka ei analysoi toimittajaketjuaan, on siten vaarassa aiheuttaa katastrofin”, McCormack kiteyttää.