Seurannan tarve jatkuu lapsuusiän syövän jälkeen

Hoitokäytäntöjen kehittymisen myötä Pohjoismaissa paranee lapsuus- ja nuoruusiän syöpään sairastuneista yli 75 %. Osalla parantuneista on erityistarpeita, jotka voivat vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa elää normaalielämää.

Lähes puolella lapsuuden syövästä selviytyneistä on todettu myöhemmin elämässä syöpähoidon aiheuttamia haittavaikutuksia. Lasten syöpälääkärit ja lastenlääkärit ovat tämän johdosta alkaneet yhä selvemmin pitää jatkoseurantaa koko potilaan elämän kestävänä tarpeellisena projektina. Järjestelmän johdonmukainen kehittäminen on siksikin tärkeää, että lasten syöpähoidoissa käytetyllä lääkityksellä saattaa olla sivuvaikutuksia, jotka ilmenevät vasta vuosien, jopa vuosikymmenien kuluttua hoidosta. Lapsuuden syövästä parantuneiden ensimmäinen isompi ikäryhmä on vasta saavuttamassa 40 vuoden iän, joten esimerkiksi vanhuudessa esiin tulevat ongelmat ovat vielä kartoittamatta.



Monen myöhemmin esille tulevan jälkivaikutuksen hoitoon tai lopputulokseen voi vaikuttaa varhaisella toteamisella ja ajoissa aloitetuilla toimenpiteillä. Tällaisia ovat esimerkiksi sekundaariset kasvaimet, osteoporoosi, ylipainoisuuteen liittyvät ongelmat kuten rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit sekä useimmiten sädehoidon ja joskus myös lääkehoidon aiheuttamat hormonihäiriöt.



Lisäksi monet muut pitkäaikaishaitat kuten hedelmällisyysongelmat, psykososiaaliset pulmat ja kognitiiviset häiriöt voivat olla helpotettavissa. Seurannalla voidaan myös vaikuttaa moniin terveydelle tärkeisiin elämäntapakysymyksiin, kuten tupakointiin, ruokavalioon ja liikuntaan.



- Pitkäaikaisvaikutukset ovat annettuun hoitoon liittyviä ja seuranta tulisi sopeuttaa potilaan lähtötilanteeseen. Selviytyjät tarvitsevat tietoa osatakseen tehdä omia päätöksiä, noudattaakseen terveitä elintapoja ja saavuttaakseen riippumattomuuden, dosentti Liisa Hovi HUS:n Lasten ja nuorten sairaalasta toteaa.



- He saattavat tarvita myös jatkuvaa tukea, vaikka ovat terveitä. Kansainvälisten suositusten perusteella on ainakin kaksi aikuistuvien syöpäpotilaiden seurannan toteuttamismallia: jälkiseurantaklinikat ja avohoitoon perustuva seuranta. Jälkiseurantaklinikat perustuvat useiden erikoisalojen yhteistyöhön, jolloin toimintaa koordinoi lasten syöpälääkäri, erikoislääkäri Päivi Lähteenmäki TYKS:n lastenklinikalta kertoo.



- Avohoitoon perustuvassa seurantamallissa potilaat luokitellaan hoidon perusteella erilaisiin riskiryhmiin, jolloin vaurioittavampaa hoitoa saaneet potilaat jäävät lasten syöpäyksiköiden jälkiseurantapoliklinikoiden hoitoon. Muut potilaat siirtyvät avoterveydenhuoltoon. Avohoitoon perustuvan mallin haittana on, että jälkivaikutusten yleisyys jää hahmottumatta ja harvinaiset jälkivaikutukset ehkä huomaamatta, Lähteenmäki jatkaa.



Seurantamallin rakentamisen haasteena on, miten ja kuka Suomessa käyttää erilaisia ohjeistoja ja miten tietoa välitetään, jos seuranta hajautuu laajalti hoitavien yliopistosairaaloiden ulkopuolelle.



- Ratkaisujen tekemisellä alkaa olla kiire, sillä seurannan tarpeessa olevien lukumäärän kasvaa alati. Olennaista on, että ratkaisut ja resurssien allokointi tapahtuvat yliopistosairaalapiireittäin. Potilaiden kannalta on varmasti helpointa käydä harvakseltaan seurannassa tutussa yksikössä, jossa hänen taustansa tunnetaan ja johon on mahdollisimman helppo tulla, Lähteenmäki muistuttaa.

- Voisiko olla jopa niin, että lapsuus- ja nuoruusiän syövän pitkäaikaishaittojen lievittäminen otettaisiin mukaan ensi syksynä laadittavaan sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan 2008-2011, hän kysyy.