Omavalvonta ja hyvin suunniteltu bioturvallisuus kalanviljelylaitosten toiminnan perusta

Suomen Kalankasvattajaliiton ja Ruokaviraston yhteisessä Kalaterveyspäivä-tapahtumassa tärkeänä aiheena on kalanviljelylaitosten bioturvallisuus. Hyvä bioturvallisuus ja riittävä omavalvonta tähtäävät kalanviljelylaitosten oman kalatautiehkäisyn lisäksi myös luonnonkalojen terveyden ylläpitoon.

Ruokaviraston tarjoama, kalankasvattajille vapaaehtoinen Kalaterveyspalvelu turvaa lakisääteisen tautidiagnostiikan ulkopuolelle jäävän muun kalojen tautitutkimuksen ja terveydenhuollon. Kalaterveyspalvelu auttaa kalanviljelylaitoksia niiden pyrkiessä ennalta ehkäisemään kalataudit. Lakisääteisten toimien tarkoitus on pahimpien tarttuvien kalatautien kurissapito, Kalaterveyspalvelun tavoite on ehkäistä lakisääteisten tautien lisäksi myös muiden taudinaiheuttajien aiheuttamia tappioita.

”Kalaterveyspalvelun luokituksessa huomioidaan muun muassa laitoksen sijainti ja vesitys, laitoksen toiminta, uuden elävän materiaalin hankinta, minne laitos toimittaa kalaa sekä toimenpiteet kalatautien seurannassa, jossa laitos sitoutuu tutkimaan sairaita kaloja tautien varalta. Tärkeä luokitusperuste on  laitoksien bioturvallisuus eli laitostyyppien riskit saada tai levittää tauteja”, sanoo erikoistutkija Anna Maria Eriksson-Kallio Ruokavirastosta.

Omavalvonta on oman edun valvontaa

Ennaltaehkäisevä kalaterveydenhoito on tärkein ja halvin keino kalatautien torjunnassa. Se onnistuu parhaiten kalanviljelijän omavalvonnalla, jossa perustan muodostavat kasvatuskalojen tarkka havainnointi, asioiden dokumentointi ja ehkäisytoimien suunnittelu.

”Omavalvonnasta on tehtävä kuvaus, jota on noudatettava ja päivitettävä säännöllisesti. Näin valvova terveysviranomainen saa kattavan kuvan toiminnasta ja voi verrata kuvausta ja toteutunutta toimintaa voimassaoleviin säädöksiin ja vaatimuksiin”, sanoo koordinaattori Mari Virtanen Suomen Kalankasvattajaliitto ry:stä.

Kalojen silmämääräiseen tarkkailuun kannattaa uhrata aikaa. Varsinkin kalojen siirtoon liittyy aina riskejä, koska siirto on kaloille aina stressaavaa ja tartunnan puhkeaminen tapahtuu siksi helposti heti siirron jälkeen.

”Esimerkiksi IHN, vertamuodostavan kudoksen kuolio, ja VHS, virusperäinen verenvuotoseptikemia, -tautien ensimmäisiä oireita ovat kudosverenvuodot ja epänormaali käytös viruksen levitessä kalan hermostoon. Koska lakisääteistä näytteenottoa tehdään suhteellisen harvoin ja koska kuolleisuus ei välttämättä kohoa suureksi, korostuu omavalvonnan tärkeys tautiseurannassa. Vain tarkalla omavalvonnalla voidaan nopeasti huomata sairastuneet kalat ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin ja välttää tartunnan leviäminen”, sanoo ylitarkastaja Hanna Kuukka-Anttila Ruokavirastosta.

Omavalvonnan kirjanpidon avulla kalankasvattaja voi tarpeen tullen osoittaa kauppakumppanille tai viranomaiselle toimineensa asianmukaisesti.

Hyvä asioiden suunnittelu säästää monelta ongelmalta. Esimerkiksi kalojen siirrossa kuljetuskalusto, reitit ja myös itse kuljetus on suunniteltava siten, ettei se aiheuta vaaraa lähtö- tai määränpääpaikkojen kaloille.

Pitkä, kuuma kesä näkyi kalatautitilanteessa

Kesä 2018 oli täydellinen vastakohta vuoden 2017 viileälle ja runsasvetiselle kasvukaudelle. Lämmin kesä ei suosinut kalankasvattajia, ja loppukesän olosuhteet aiheuttivat jopa kalakuolemia joillakin laitoksilla.

Lämpimästä kesästä huolimatta diagnosoitujen bakteeritautitapausten määrä, kuten flavobakteeritartunnat ja paisetauti, pysyi maltillisena. Sen sijaan bakteeriperäisen lohikalojen kroonisen, hitaasti kehittyvän munuaistaudin, BKD:n, vuoden 2017 nollatilanne vaihtui pohjoisten jokien epidemiaan.

”Pohjoisessa BKD-tilanteen muutos useissa isoissa joissa koskee tietenkin lukuisia kalanviljelylaitoksia. Siksi on tarpeen lisätä BKD:n varalta tehtäviä tutkimuksia varsinkin laitoksilla, joiden vedenotto ei ole suojattu”, sanoo johtava asiantuntija, ELT Satu Viljamaa-Dirks Ruokavirastosta.

Kala-alan tutkijat, valvojat ja toimijat kokoontuvat Kalaterveyspäivässä Turussa 28.3.2019. Päivä on toteutettu osin Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tukemana.

Lue lisää
Ruokaviraston kalatautitutkimuksista 

Tutustu
Suomen Kalankasvattajaliitto ry:n toimintaan 

Lisätietoja:
erikoistutkija Anna Maria Eriksson-Kallio, Ruokavirasto, p. 050 439 2788

Tilaa