Perunassa ja porkkanassa kummia myhkyjä – juuriäkämäankeroiset asialla?

Kansainvälisenä kasvinterveysvuonna 2020 Ruokavirasto esittelee perunan karanteeni- ja laatutuhoojia sekä muita merkittäviä perunan tuhoojia. Tautien ja tuholaisten tunteminen auttaa viljelijää tuhoojiin liittyvien ongelmien tunnistamisessa ja ennaltaehkäisyssä.

Mukulaäkämäankeroinen (Meloidogyne chitwoodi) ja kavalaäkämäankeroinen (Meloidogyne fallax) ovat moni-isäntäisiä karanteenikasvintuhoojia, joita molempia tavataan Euroopassa paikallisesti. Juuriäkämäankeroisten pääisäntäkasveina ovat peruna ja tomaatti.

M.chitwoodi ja M.fallax ovat pieniä sukkulamatoja. Perunan ja tomaatin lisäksi juuriäkämäankeroiset viihtyvät monilla kasveilla, kuten ohralla, herneellä, juurikkaalla, useilla koristekasveilla, maissilla ja monilla rikkakasveilla. Juuri- ja mukulaäkämäankeroiset voivat säilyä maassa rikkakasvien ansiosta kasvukaudesta toiseen.

Juuriäkämäankeroiset viihtyvät parhaiten karkeilla kivennäismailla, kuten sukulaislajit kelta- ja valkoperuna-ankeroinenkin.

 


 

Juuriäkämäankeroiset aiheuttavat perunan mukulaan myhkyjä (kuvat: UNECE Guide for Potato Pest, Disease and Disorders).

Juurissa myhkyjä ja äkämiä

Juuriäkämäankeroinen käyttää ravinnokseen juurten kärjissä sijaitsevien solukkojen nestettä. Kun juuriäkämäankeroinen tunkeutuu juureen, ympäröivät kasvisolut turpoavat. Turpoaminen näkyy juuriäkämänä, joka on tyypillinen oire.

Kavalaäkämäankeroista (Meloidogyne fallax) on löydetty Ruotsissa ensimmäistä kertaa vuonna 2018. Ruotsin Jordbruksverket ryhtyi kartoittamaan ankeroisen levinneisyyttä perunanviljelyalueilla ja nyt on löytynyt jo toinenkin esiintymä.

Saastunta pellolla voi jäädä helposti huomaamatta, sillä juuri- ja mukulaäkämäankeroisten aiheuttamat vahingot ovat aluksi hyvin paikallisia. Saastunnan edetessä koko perunasadon laatu voi olla uhattuna.

Molemmat lajit munivat satoja munia isäntäkasvin juureen muodostamiensa äkämien sisään tai pinnalle.

Säilyvät maassa lepotilaisena vuodenkin ilman ravintoa

Munista kuoriutuva sukupolvi levittäytyy lähistöllä sijaitsevien isäntäkasvien juurille. Tämä sukupolvi on lajin elinkierrossa ainoa vaihe, jota voi esiintyä vapaasti maassa ja se voi myös säilyä lepotilaisena maassa kuukausista vuoteen ilman ravinnonlähdettä.

Mukula- ja kavalaäkämäankeroiset lisääntyvät runsaimmin 15-20 °C lämpötiloissa, jo 25 °C lämpötilojen on havaittu heikentävän lisääntymistehokkuutta.

Ankeroiset leviävät saastuneen kasvimateriaalin, maa-aineksen ja kastelu- tai tulvavesien mukana.

Siemenperunassa ei saa esiintyä juuriäkämäankeroista

EU:n lainsäädännössä juuriäkämäankeroisen esiintymiselle on rajoituksia ainoastaan siemenperunatuotannossa. Siemenperunaerän mukulanäytteessä ei saa esiintyä silmämääräisten oireiden perusteella juuriäkämäankeroista. Oireelliset mukulaerät tutkitaan ja varmistetaan laboratoriotestillä. Mukulasaastunnan perusteella voidaan pellon maa-ainekseen kohdennetulla näytteenotolla tutkia ankeroisen esiintymistä. Mikäli ankeroissaastuntaa todetaan, Ruokavirasto määrää tarvittavat torjuntatoimet.

Jos epäilet juuriäkämäankeroisen esiintymistä missä tahansa perunaerässä, ota välittömästi yhteyttä Ruokaviraston kasvinterveysyksikköön sähköpostilla kasvinterveys@ruokavirasto.fi. Liitä viestiin kuva oireellisesta perunan mukulasta.


Lue lisää

Lisätietoa

Ylitarkastaja Toni Valo, p. 050 471 7076, siemenyksikkö
Ylitarkastaja Atro Virtanen, p. 040 704 9607, kasvinterveysyksikkö


 

Tilaa

Multimedia

Multimedia