Miksi kaikkien kannattaisi kiinnostua säästämisestä ja sijoittamisesta

Korkotaso on juuttunut ultramatalaksi ja sijoitustoiminnan tuotto-odotukset ovat viime vuosina yleisemminkin laskeneet. Silti suomalaisten omatoiminen säästäminen ja sijoittaminen ovat nyt ajankohtaisempia asioita kuin kenties vuosikymmeniin. Avaan seuraavassa kahta keskeistä perustelua.

1. Yhteiskunnan tarjoamat turvaverkot eivät ole ainakaan tihenemässä

Väestöennusteiden mukaan Suomen väkiluku voi kasvaa kuluvan vuosisadan loppupuolelle saakka. Toisaalta työikäisten määrä kääntyi laskuun jo tämän vuosikymmenen alussa eikä pysyvää nousukäännettä ole näköpiirissä.

Hyvinvointimme on siis jatkossa entistä kapeampien hartioiden varassa. Julkisessa taloudessa on merkittävä kestävyysvaje, koska ikäsidonnaiset menot kasvavat voimakkaasti, mutta työn hedelmistä kerättävien verotulojen kehitys ei tahdo pysyä perässä.

Kestävyysvaje merkitsee, ettei julkisen talouden kyky rahoittaa turvaverkkoja ole ainakaan vahvistumassa. Pikemminkin voidaan joutua puntaroimaan, miltä kaikilta elämän riskeiltä yhteiskunnalla on varaa kansalaisensa vakuuttaa. Toisin sanoen etuuksia, jotka eivät ole ihmisten perustoimeentulon kannalta aivan kriittisiä, saatetaan joutua leikkaamaan. Mikäli näin todella tapahtuu, omista säästöistä on verratonta hyötyä elämän muutostilanteissa.

2. Eläkelupaus pidetään, mutta kuinka tyydyttävä itse lupaus on

Tänä syksynä on käyty vilkasta keskustelua myös eläkejärjestelmämme kestävyydestä. Voittopuolisesti asiantuntijat vakuuttavat, että järjestelmä on tasapainossa ja tarvittavia säätöjä ennätetään tehdä, jos taustaoletuksissa tapahtuu oleellisia muutoksia.

Eläkelupauksen pitävyyttä on tuskin sinänsä syytä kyseenalaistaa, mutta on hyvä miettiä kuinka tyydyttävä itse lupaus on. Sitähän on jo sopeutettu elinajanodotteen kasvuun eli siihen, että entistä pidempään elävät suomalaiset ehtivät nauttia eläkkeistä aiempaa kauemmin.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että tulevilla sukupolvilla alin mahdollinen työeläkeikä automaattisesti nousee. Lisäksi kuukausittaista eläkettä leikataan syntymävuoteen perustuvalla elinaikakertoimella. Tätäkään etuutta ei saa täysimääräisesti, ellei työntekijä jatka työelämässä selvästi alinta eläkeikää vanhemmaksi. Eläkejargonissa ”tavoite-eläkeikä” on se laskennallinen eläkkeelle jäänti-ikä, jonka jälkeen työeläkkeen voi saada täysimääräisenä.

Itseni ikäisillä eli vuonna 1975 syntyneillä alin eläkeikä on 66 vuotta 2 kk ja tavoite-eläkeikä 68 vuotta 7 kk. Vuonna 1986 syntyneille tavoite-eläkeikä on tasan 70 vuotta – heitä nuoremmille sitä ei ole vielä määritelty lainkaan.

Eläketurvan yksilöllistä tasoa voi kätevästi arvioida eläkelaskurilla (https://www.tyoelake.fi/elakelaskurit/), joka ottaa syntymävuoden lisäksi huomioon oman palkkatason sekä jo kertyneet eläkkeet.

Jos laskurin luoma näkymä eläkelupauksesta ei miellytä, luonnollinen lääke on aktivoitua oman säästäminen ja sijoittamisen suunnittelussa.